Minun tarinani: taistelu, jota ei näy ulkopuolelta

Hei, olen isä Prienuista ja kasvatan 5-vuotiasta poikaa. Olen työskennellyt jo 13 vuotta teknikkona ja teknologina huonekaluyrityksessä, mutta tämän vakaan työn takana piilee elämä, jota puolet ajasta ovat vaivanneet pelko, paniikkikohtaukset ja syvä ahdistus. Se on tila, jossa yksinkertaiset arkipäivän askareet muuttuvat valtavaksi haasteeksi, ja voimien puute sulkee minut pois maailmasta ja läheisistäni.

En salaa sitä – olen useammin kuin kerran harkinnut kaiken lopettamista, koska kipu ja toivottomuus tuntuivat sietämättömiltä. Mutta tänään olen täällä, koska haluan pitää kiinni. Haluan elää poikani, perheeni ja sen toivon vuoksi, että huominen voi olla valoisampi.

Miksi pyydän tukea, jos ulkopuolelta katsottuna kaikki näyttää olevan hyvin?

Tiedän, että monilla voi herätä kysymyksiä. Ajan hyvää autoa, minulla on työ – sivusta katsottuna voin näyttää menestyneeltä ihmiseltä. Tämä ”ylellisyys” on kuitenkin seurausta sairaudestani – maniajaksoista. Silloin kun mieleni oli sairauden vallassa, tein taloudellisia päätöksiä, joista joudun nyt maksamaan suuria velkoja. Se, mikä muille näyttää menestykseltä, on minulle tänään raskas taakka, joka estää minua ostamasta edes välttämättömiä lääkkeitä.

Tavoitteeni: parantua ja palvella muita

Pyydän apuanne enkä ylellisyyttä, vaan mahdollisuutta vakauttaa terveydentilani. Suurin toiveeni on päästä jaloilleni niin, että voisin myöhemmin auttaa muita. Yhdessä vaimoni kanssa, joka opiskelee taideterapiaa, haaveilemme perustavamme studion vammaisille lapsille ja auttavamme sairaalahuoneiden kunnostamisessa, jotta niissä olisi enemmän valoa niille, jotka tuntevat olonsa nyt yhtä synkäksi kuin minä.

Kerätyt varat käytetään:

• Välttämättömiin lääkkeisiin: käytän niihin kuukausittain 60 euroa.
• Yksityiseen terapiaan: valtion tuki ei riitä, jotta voisin päästä irti vuosikymmeniä kestäneestä paniikin otteesta.

Minua hävettää pyytää apua, koska olen aina yrittänyt selviytyä kaikesta yksin. Mutta olen ymmärtänyt, etten enää selviydy yksin. Teidän tukenne on minulle ”pelastusrengas”, joka antaa minulle uskoa siihen, että parannuttuani voin jälleen olla vahva isä ja mies.

Kiitos, että autatte minua valitsemaan elämän.