Vanhempani (60 ja 62) ovat aina olleet ahkeria ihmisiä ja neljän lapsen upeita vanhempia. Elämä ei ollut heille helppoa, mutta he löysivät aina keinon selviytyä. Eräänä päivänä äitini päätti perustaa oman pienen yrityksen – hän ei ansainnut kovin paljon, mutta tarpeeksi voidakseen elättää perhettä yhtä hyvin kuin isänikin. Toimitettuaan lähes 20 vuotta makeisia ja muita tuotteita Länsi-Slovakian alueella hänellä oli vihdoin mahdollisuus ostaa parempi pakettiauto, joka ei jättäisi häntä jumiin tien varteen. Hän osti sen pitkäaikaiselta toimittajaltaan (joka antoi hänelle paremman hinnan, koska tietää, kuinka mukava ihminen hän on) – mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa käteisellä, joten hän maksaa sitä osissa kuukausittain. Isäni sairastui ja joutui jäämään eläkkeelle aikaisemmin, joten he menettivät suuren osan tuloistaan. Äiti yritti työskennellä kovemmin ja pidempään joka päivä, auttaen myös sisariani heidän pienten lastensa kanssa. Mutta eräänä päivänä hän oli hyvin väsynyt ja nukahti ajon aikana, joutui onnettomuuteen – sai mustelmia ja murtuneen nenän – onneksi hän oli enemmän tai vähemmän kunnossa sen onnettomuuden jälkeen. Auto kuitenkin tuhoutui. Koska äiti ansaitsi elantonsa ajamalla, hänen piti ostaa uusi auto, johon hänellä ei ollut varaa, ja jatkaa samalla korvauksia romuttuneesta autosta, jota ei voitu korjata. En pysty auttamaan heitä niin paljon kuin he tarvitsisivat, ja se särkee sydämeni. Kukaan perheessämme ei ole ylimääräistä rahaa auttaakseen heitä velkojen kanssa, mutta ehkä jos ihmiset yhdistävät voimansa, voimme auttaa heitä elämään uudelleen. Onnettomuuden jälkeen he molemmat menettivät hymynsä ja elämänilonsa... He ovat vain kaksi ihmistä, jotka hengittävät ja näyttävät siltä, kuin olisivat luopuneet onnesta ja elämästä... En pyydä teiltä apua, on ihmisiä, jotka tarvitsevat sitä enemmän kuin vanhempani. Mutta ehkä jotkut teistä voivat tuntea epätoivoni, koska he ovat ehkä olleet kerran samankaltaisessa tilanteessa.

Kiitos paljon jokaisesta sentistä – se auttaa varmasti.