Hei, olen tohtori Zoltán Suri. Olen asunut Indonesiassa 24 vuotta, ja minulla on huonekalutehdas Keski-Jaavalla, Jeparan kaupungissa. Vaimoni kuoli virusperäiseen keuhkokuumeeseen 23. maaliskuuta. Hän oli 35-vuotias. Minulla on 13-vuotias poika, josta huolehtii nyt sisareni, koska minun piti palata Unkariin hoitamaan vanhempiani. Haluaisin palata mahdollisimman pian (kotiin) Indonesiaan poikani luo.

Heti saapuessani indonesialainen opettajaystäväni vei minut vierailulle lukioon, yläasteen luokkaan. Siellä oli 14–18-vuotiaita oppilaita, noin 20 tyttöä ja 5 poikaa. Kysyin, missä muut pojat olivat. He sanoivat, että poikien täytyy tuossa iässä jo mennä töihin, ei opiskelemaan. Tytötkään eivät opiskele lukiota pidemmälle... vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Silloin päätin, että jos elän niin kauan ja minulla on siihen varaa, aion tukea koulua, perustaa säätiön tai mitä tahansa... jos voin auttaa edes yhtä lahjakasta, oppimishaluista nuorta, se on jo ollut taistelun arvoista!!! Vain opiskelemalla he pääsevät pois köyhyydestä! Ja tätä varten vanha koulu suojelisi ja tukisi lahjakkaita nuoria yliopisto- tai ammattikouluopintojen aikana, mitä vanhemmat eivät voi heille tarjota.

Tähän pyydämme apua ja tukea. Sitten palaan pian "kotiin" pienen poikani luo ja tuon rakkaalle kaupungilleni kauniin, suuren lahjan Unkarista.

Kiitos, jos osallistutte suunnitelmaani. Lahjoituksia voi seurata milloin tahansa sähköpostitse tai puhelimitse. Myöhemmin aion tukea lahjakkaita opiskelijoita henkilökohtaisesti ja mahdollisuuksien mukaan auttaa heitä jatkamaan opintojaan Unkarin korkeakouluissa (vaihto-opiskelijat, Darmashishva jne.).