Ajattelin ennen antamisesta niin, että kun olemme nuoria, tarvitsemme tukea, aikuisina tuemme itseämme, ja kun kypsymme ja saavuttaisimme kypsyyden, ehkä muut saavat saman kuin me.

Mutta onneksi olen oppinut, miten typerää se on.

Minä olen Dora. Olen biologi ja laboratoriopäällikkö Münchenissä Saksassa sijaitsevassa lääketieteellisen diagnostiikan laiteyrityksessä, joka on integroitu yhteen maailman suurimmista tulostinvalmistajista. Koska kyseessä on kansainvälinen yritys, minulla on kollegoita monista eri kansallisuuksista. Jotkut ovat pakolaisia Ukrainan sodasta ja toiset Islannista, yhdeltä maailman turvallisimmista saarista. Heillä kaikilla on syy antaa. Jotkut tietävät, mitä on olla ilman, toiset ovat oppineet hyväntekeväisyyteen jo nuoresta pitäen maansa vahvan talouden ansiosta.

He opettivat minulle, miltä antaminen tuntuu.

Eräänä vuonna, juuri ennen joulua, lähdimme joidenkin kollegojeni kanssa jakamaan ruokaa sitä tarvitseville ihmisille. Ajattelin, että auttaminen ja pieni lahjoitus tekisi hyvää. Mutta en osannut odottaa, kuinka paljon saisin. Se, mitä näin siellä, ihmiset, jotka olivat toisilleen vieraita, tunsivat itsensä läheisemmiksi, masentuneet kasvot kirkastuivat ja kanava avautui sellaisten ihmisten välille, jotka eivät olisi koskaan puhuneet toisilleen muissa olosuhteissa. Paikkaan laskeutui outo onnellisuus. Se oli maagista. Sitä, mitä siellä oli tapahtunut, ei voinut unohtaa. Se oli kohtalokasta. Varmasti minulle ja ties kuinka monelle muulle läsnäolijalle.

Kun olimme lopettaneet ja lähdin kotiin, tunsin tuskallista tyhjyyttä ja toivoin, ettei olisi ollut jo myöhäisilta ja ruoanjakelu kestäisi vielä kauemmin.

Niinpä päätin, etten halunnut tehdä mitään muuta. Haluan auttaa muita kaikkialla. En kuitenkaan voi enkä halua valita, kuka saa apua. Maailmassa on liikaa puutetta ja taloudellista eriarvoisuutta.

Koska en ole koskaan osannut ajatella pienesti, päätin ryhtyä lentäjäksi, joka vie apua sinne, missä sitä tarvitaan.

Haluan tehdä jotain maailman hyväksi, tehdä siitä hieman paremman paikan, olla hieman rakastavampi, olla kanavana maailmassa virtaavalle rakkaudelle, jota ei voi koskaan olla tarpeeksi.

Tavoitteeni on perustaa säätiö, joka toimittaa avustuspaketteja rahtikoneella minne tahansa päin maailmaa.

Tätä varten minun on hankittava lentäjän lupakirja. Pakettien kuljettamiseen tarvitsen monimoottorisen lentokoneen. Lentäjän lupakirja maksaa noin 4 miljoonaa forinttia (10.000 euroa), ja sen hankkiminen kestää 1,5-2 vuotta. Kurssityöt ovat vakavia, joten olen vähentänyt työtunteja, mikä tarkoittaa palkan pienenemistä ja varantojeni ehtymistä. Tästä syystä tarvitsen tukea. Olemassa olevat varani riittävät kattamaan kuluni 2 vuoden ajan puolipäiväisellä työajalla.

Haluaisin saada tukea lentäjäkoulutusmaksuun.

Unelmani on, että Punaisen Ristin jälkeen maailma tuntee toisen symbolin, joka on aina auttamassa. Säätiön symboli tulee olemaan valkoinen perhonen, perhosvaikutuksen vuoksi. Yhdellä pienellä hyvällä aikomuksella voi olla valtava vaikutus toisten elämään toisella puolella maailmaa. Perhonen räpytteli siipiään Münchenin ruoanjakelussa, ja kuka tietää, kuinka kauas sen vaikutus ulottuu...

Kiitos paljon kaikesta avusta ja toivon teille samaa onnea kuin ruoanjakelussa. Toivon, että voisin jonain päivänä olla avuksi teille.