Hei, nimeni on Paulina, olen 29-vuotias ja suurin aarteeni on 3-vuotias poikani Adam. Kirjoitan teille pyytääkseni kipeästi apua tässä vaikeassa tilanteessa, jossa nyt olen.

Ongelmani alkoivat, kun palasin Puolaan ja tulin raskaaksi. Vaikeina aikoina, kun tarvitsin tukea eniten, perheeni käänsi selkänsä minulle ja mieheni, sen sijaan että olisi tukenut minua, alkoi elää tuhoisaa elämää. Hänen väkivaltansa, pettämisensä ja varkaudensa ajoivat minut äärimmäiseen epätoivoon. Kotimme tilanteen edessä tein vaikean päätöksen lähteä, jotta voisin tarjota Adamille turvallisen ja rauhallisen elämän.

Vaikka teen täysipäiväistä työtä, tuloni eivät riitä vuokran, Adamin päiväkodin ja ajan mittaan kertyneiden velkojen maksamiseen. Elän jatkuvassa stressissä, olen usein nälkäinen, ja ainoaksi tavoitteekseni on tullut luoda parempi tulevaisuus pojalleni.

Apua etsiessäni ilmoitin tapauksesta poliisille, mutta menettely keskeytettiin todisteiden puutteen vuoksi. Olin pettynyt tukijärjestelmään, joka ei huomannut tilannettani, vaikka yritin taistella paremman huomisen puolesta itselleni ja Adamille. Psyykkinen tilani on heikentynyt merkittävästi – minulla on diagnosoitu syvä masennus ja ahdistuneisuus, jotka vaikuttavat päivittäiseen toimintakykyyni. Olen sulkeutunut kotiin, pelkään ihmisiä, mutta tiedän, että minun on taisteltava lapseni hyväksi.

Pyydän teiltä tänään apua. Minua hävettää pyytää, mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Tarvitsen tukea, jotta voin tulla taloudellisesti riippumattomaksi miehestäni, maksaa velat ja tarjota Adamille rauhallisen ja turvallisen elämän. Mikä tahansa summa, pienikin, on meille valtava tuki ja auttaa minua taistelemaan paremman huomisen puolesta.

Kiitos kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Adam on suurin iloni ja motivaationi elämässä, ja teen kaikkeni, jotta en koskaan menetä häntä.

Kiitollisin terveisin,

Paulina