Vuosia terveysongelmia, vakavia sairauksia ja stressiä, ja silti teimme kovasti töitä saadaksemme mahdollisimman hyvän elämän. Valitettavasti nykypäivän taloudessa emme pystyneet saavuttamaan tavoitettamme saada oma, yksityinen, pala onnea ja iloa. Koti!

Mieheni (44) muutti maasta ollakseen minun (31) kanssa, jossa hän ei puhu kieltä eikä ymmärrä kulttuuria, teki minusta maailman onnellisimman ihmisen, ja sitten sai aivohalvauksen 2 kuukautta hääpäivämme jälkeen, menetti työnsä, ei saanut palkkaa. Edessä olevat kauhistuttavat päivät olivat täynnä aitoa pelkoa, surua, mutta myös toivoa, kun olimme jumissa eksistentiaalisen kriisin silmukassa. Covid tapahtui, ei töitä, elettiin yhdellä palkalla, mukaan lukien vanhempieni tukeminen, paljon velkaa, ei ulospääsyä. Siitä lähtien on ollut kamppailua.

Vielä tänäkin päivänä emme pysty seisomaan tukevasti omilla jaloillamme. Sanotaan, että et ole heikko, jos pyydät apua, joten ajattelimme kokeilla sitä.

Käännymme toistemme puoleen saadaksemme rakkautta ja tukea, mutta haluaisimme rakentaa jotain, jota voimme vaalia yhdessä ja elää unelmaamme.

Kiitos jo etukäteen!