Nimeni on Florin Dimofte, ja olen 7-vuotiaan kauniin tytön isä. Hän on syy, miksi jaksan jatkaa eteenpäin, vaikka elämä onkin saanut minut polvilleni useammin kuin voin laskea.

Minulla on tyypin 1 diabetes, neuropatia, retinopatia ja verenpainetauti, ja olen kärsinyt useista aivohalvauksista. Kaiken lisäksi taistelen ahdistusta ja masennusta vastaan joka ikinen päivä.

Nämä eivät ole vain lääketieteellisiä termejä – ne ovat päivittäistä todellisuuttani.

On päiviä, jolloin pystyn tuskin toimimaan. Öitä, jolloin en saa unta. Ja hetkiä, jolloin tyttäreni katsoo minua ja toivoo ”sitä isää, joka olin ennen”... enkä löydä sanoja lohduttaakseni häntä.

Tällä hetkellä selviän noin 260 euron (1281 RON) kuukausittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Se kattaa hädin tuskin perustarpeet – se ei ole elämää, vaan pelkkää selviytymistä.

Mutta en halua luovuttaa. En halua olla ikuisesti riippuvainen avusta. Haluan tehdä töitä. Haluan seistä jälleen omilla jaloillani.

📌 Unelmani on perustaa pieni savustamo- ja grilliravintola.

Tämä ei ole vain unelma – se on ainoa realistinen tapa, jolla voin työskennellä omassa tahdissani, kun otetaan huomioon terveydentilani.

En pyydä helppoa ulospääsyä.

Pyydän mahdollisuutta.

Haluan pystyä katsomaan tyttäreni silmiin ja sanomaan:

”Isäsi ei luovuttanut.”

• Savustustarvikkeiden rakentaminen tai ostaminen
• Pienyrityksen perustaminen
• Itsenäisyyden ja vakauden saavuttaminen

En pyydä sääliä.

Pyydän mahdollisuutta rakentaa elämäni uudelleen.

Jos voit auttaa, kiitän sinua sydämestäni.

Jos et voi auttaa, harkitse tarinani jakamista.

Se saattaa tavoittaa jonkun, joka voi muuttaa isän... ja hänen lapsensa tulevaisuuden.

🙏