Vesi vei mukanaan taloja, ihmisiä ja eläimiä. Se vei myös työpaikat, unelmat ja tulevaisuuden toiveet. Ilman Piotrin kaltaisia ihmisiä ei ole leipää. Hänen tarinansa on avunhuuto mieheltä, joka ei halua luovuttaa - joka taistelee sen puolesta, mitä hän on rakentanut koko elämänsä ajan.

"Kerron teille unelmani", sanoo Piotr, jonka leipomo oli Stronie Śląskien sydän 30 vuoden ajan.

"Nimeni on Piotr, mutta ihmiset kutsuvat minua herra Pączekiksi. Johdan leipomoa, jossa leivomme joka päivä leipää koko kaupungille ja ympäröiville kylille. Donitsimme ja mustikkakakkumme tunnetaan koko alueella, ehkä jopa koko galaksissa. Leivomme hääkakkuja, jotka toimitamme elämänne kauneimpiin päiviin. Jokaisella meistä tässä leipomossa on oma tehtävänsä - myyjät tarjoilevat sinulle tuoreita leivonnaisia hymyillen, kondiittorit luovat makeisia, ja siivoojamme pitää huolen siitä, että kaikki säihkyy, luoden arkeen lämpöä, työtä ja toivoa täynnä olevaa elämää.

"Mutta yhtäkkiä avaan silmäni, eikä siellä ole mitään. Vesi vei kaiken pois."

Tämä ei ole unta. Se on painajainen. Leipomoa, jota Piotr rakensi 30 vuotta, ei enää ole. "Syyskuun 15. päivänä mustat pilvet leijuivat kaupunkimme yllä. Tulva-aalto iski ja vei kaiken. Armeija toimittaa nyt leipää, meillä ei ole juomavettä eikä sähköä. Ihmiset menettivät kotinsa, työnsä, toivonsa...".

Piotr menetti leipomonsa - paikan, joka antoi hänelle elämän ja tarjosi leipää sadoille perheille. Hän menetti 30 vuoden kovan työn tulokset. "Pandemia pudotti minut ensimmäistä kertaa maahan. Kun aloin nousta ylös, tuli toinen katastrofi - syöpä. Työntekijöideni Krysian ja Agnieszkan tuen ansiosta aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Vedin pyörätuolia kaikin voimin... Ja sitten tuli vesi. "

"Makaan mudassa, mudassa, raunioissa, inhimillisten tragedioiden keskellä, ja oma tragediani tapahtuu vieressäni. Nousenko ylös? Teidän ansiostanne kyllä. En pysty siihen yksin, ilman sinua minulla on jäljellä vain unelma leipomostani."

Pietari ei pyydä vain itselleen. Pyydän kaikkien niiden puolesta, jotka odottavat normaaliuden paluuta. "Ihmiset sanovat, että ilman Pączekin munkkeja ei ole Stronieta. Meillä oli tilaisuus tavata hänet - hän on ihana, lämmin ja hyvä mies, joka on nyt hädässä.

Älkäämme antako hänen tarinansa päättyä mutaan, sen raunioille, mitä hän rakensi elämänsä aikana. Autetaan häntä nousemaan ylös, ja nostetaan yhdessä hänen kanssaan koko yhteisöä. Kerätyillä varoilla rakennamme leipomon uudelleen - palautamme toivon, työn ja leivän. Peter ansaitsee enemmän kuin muistutuksen tapahtuneesta. Yhdessä voimme antaa hänelle takaisin elämän, jonka vesi vei.

Älkää olko välinpitämättömiä.