Vesi ei vienyt mukanaan vain taloja, ihmisiä ja eläimiä. Se vei myös työpaikkoja, unelmia ja tulevaisuuden toiveita. Ilman Piotr-herran kaltaisia ihmisiä ei tule olemaan leipää. Hänen tarinansa on avunhuuto mieheltä, joka ei halua luovuttaa – joka taistelee sen puolesta, mitä on rakentanut koko elämänsä ajan.

”Kerron teille unelmani”, sanoo Piotr – mies, jonka leipomo oli 30 vuoden ajan Stronie Śląskien sydän.

”Nimeni on Piotr, mutta ihmiset kutsuvat minua herra Pączekiksi. Minulla on leipomo, jossa leivomme joka päivä leipää koko kaupungille ja ympäröiville kylille. Donitsimme ja mustikkakakumme ovat tunnettuja koko alueella, ehkä jopa koko galaksissa. Leivomme hääkakkuja, joita toimitamme elämänne kauneimpiin päiviin. Jokaisella meistä tässä leipomossa on tehtävänsä – myyjät tarjoilevat teille tuoreita leivonnaisia hymyillen, kondiittorit luovat makeisia ja siivoojamme huolehtii siitä, että kaikki kiiltää, luoden arjen, joka on täynnä lämpöä, työtä ja toivoa.

"Mutta yhtäkkiä avaan silmäni, eikä mitään ole jäljellä. Vesi vei kaiken mennessään."

Tämä ei ole unta. Se on painajainen. Leipomo, jonka rakentamiseen Piotr käytti 30 vuotta, ei enää ole olemassa. "15. syyskuuta mustat pilvet leijuivat kaupunkimme yllä. Tulvavesi iski ja vei kaiken. Armeija toimittaa nyt leipää, meillä ei ole juomavettä, meillä ei ole sähköä. Ihmiset menettivät kotinsa, työpaikkansa, toivonsa..."

Piotr menetti leipomonsa – paikan, joka ei vain antanut hänelle elantoa, vaan myös leipää sadoille perheille. Hän menetti 30 vuoden kovan työn tulokset. ”Pandemia kaatoi minut ensimmäistä kertaa. Kun aloin nousta jaloilleni, tuli toinen katastrofi – syöpä. Työntekijöitteni, Krysian ja Agnieszkan, tuen ansiosta aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Vedin tätä pyörätuolia kaikin voimin... Ja sitten tuli vesi."

"Makaamme mudassa, mutassa, raunioissa, ihmistragedioiden keskellä, ja oma tragediani tapahtuu vieressäni. Nousenko ylös? Kiitos teidän, kyllä. En pysty siihen yksin, ilman teitä minulle jää vain unelma leipomostani."

Peter ei pyydä vain itsensä puolesta. Hän pyytää kaikkien niiden puolesta, jotka odottavat normaalin elämän palaavan. "Ihmiset sanovat, että ilman Pączekin donitseja ei ole Stroniea. Meillä oli tilaisuus tavata hänet – hän on ihana, lämmin ja hyvä mies, joka on nyt avun tarpeessa.

Älkäämme antako hänen tarinansa päättyä mutaan, sen raunioihin, mitä hän on rakentanut koko elämänsä ajan. Autetaan häntä nousemaan jaloilleen ja nostetaan yhdessä hänen kanssaan koko yhteisö jaloilleen. Kerätyillä varoilla rakennamme leipomon uudelleen – palautamme toivon, työn ja leivän. Peter ansaitsee enemmän kuin muistutuksen siitä, mitä tapahtui. Yhdessä voimme palauttaa hänelle elämän, jonka vesi vei.

Älkää olko välinpitämättömiä.