Olemme perhe, joka on kohdannut vaikeimman diagnoosin. Syyskuussa 2024 rakkaalla aviomiehelläni Rysiulla todettiin pahanlaatuinen kasvain molemmissa aivopuoliskoissa - IV asteen gliooma.

Tämä on toinen syöpä, joka iskee läheisiimme. Poikamme Karolek oli kolme kertaa lähellä kuolemaa - ensin syntymän jälkeen vakavan sepsiksen vuoksi ja sitten kahdesti akuutin leukemian vuoksi, mikä johti luuydinsiirtoon. Olimme toivoneet, että näiden vaikeiden vuosien jälkeen meitä odottaisi rauha, mutta elämä on koetellut meitä jälleen.

En voi käsittää, että se ei ole genetiikkaa vaan sokea, julma kohtalo, joka on jälleen iskenyt perheeseemme. Tästä huolimatta emme anna periksi - pelaamme niillä korteilla, jotka kohtalo on meille jakanut. Me vedimme Karolekin pois kuoleman kynsistä, ja me vedämme myös Rysiun ulos.

Olen löytänyt modernin, ulkomaisen hoidon, joka voi muuttaa muutaman kuukauden elämän moneksi vuodeksi. Valitettavasti se on hyvin kallista - tarvitsemme noin 700 000 euroa. Seuraavien 2-3 viikon aikana meidän on kerättävä 70 000 euroa. Meille tämä on valtava summa, varsinkin kun vammaisen lapsen kanssa emme ole pystyneet säästämään suuria summia. Tarvitsemme nopeaa apua, koska kasvain kasvaa joka viikko.

Poikamme sairauden aikana mieheni otti vastuulleen perheen elättämisen, kun minun oli lopetettava työni. Hän teki useita töitä, jotta Karolekin hoito ja kuntoutus saatiin turvattua. Hän huolehti aina meistä. Muistan päivän, jolloin kutsuin Rysiun sairaalaan, koska lääkärit käskivät meidän kiirehtiä, jotta hän voisi hyvästellä poikamme. Sitten tapahtui ihme - Karolek selvisi.

Poikamme hoito oli uskomattoman vaikeaa. Rysiu kantoi häntä sylissään, kun hänellä ei ollut voimia, ja sai hänet nauramaan synkkinä hetkinä. Meille kerrottiin, että Karolista tulisi kehitysvammainen, että hänestä tulisi "vihannes" eikä hän eläisi 11-vuotiaaksi. Mutta Rysiu pysyi aina optimistisena ja uskoi, että Karolek pärjäisi. Tämä optimismi antoi minulle voimaa taistelussa lapsemme puolesta ja nyt taistelussa mieheni puolesta.

Tänään Karol on 16-vuotias ja on ollut remissiossa 6 vuotta. Hänellä on loistava suhde isäänsä, ja he molemmat rakastavat mustaa huumoria. He nauravat ja sanovat: "Se ei voi pahentua, se voi vain muuttua hauskemmaksi." Tyttäremme Kalinka on vielä hyvin nuori, mutta hänelle isä on koko maailma.

Rysiu on suurin tukeni ja paras ystäväni. Me emme itke itsemme takia - me toimimme! Me pyydämme apua. Te pelastatte paitsi mieheni, myös koko perheemme."