Olemme perhe, joka on joutunut kohtaamaan kaikkein vaikeimman diagnoosin. Syyskuussa 2024 rakkaalla aviomiehelläni Rysiuilla todettiin pahanlaatuisia kasvaimia aivojen molemmissa puoliskoissa – IV-asteinen gliooma.

Tämä on jo toinen syöpä, joka on iskenyt läheisiimme. Poikamme Karolek oli kolme kertaa kuoleman partaalla – ensin syntymän jälkeen vakavan verenmyrkytyksen vuoksi ja sitten kahdesti akuutin leukemian vuoksi, mikä johti luuydinsiirtoon. Olimme toivoneet, että näiden vaikeiden vuosien jälkeen meitä odottaisi rauha, mutta elämä on koetellut meitä jälleen. 

En voi ymmärtää, että kyse ei ole genetiikasta, vaan sokeasta, julmasta kohtalosta, joka on iskenyt perheeseemme jälleen. Tästä huolimatta emme anna periksi – pelaamme kortit, jotka kohtalo on meille jakanut. Pelastimme Karolekin kuoleman kynsistä, ja pelastamme Rysiuinkin.

Olen löytänyt modernin, ulkomaisen hoitomuodon, joka voi muuttaa muutaman elinkuukauden moniksi vuosiksi. Valitettavasti se on erittäin kallista – tarvitsemme noin 700 000 euroa. Seuraavien 2–3 viikon aikana meidän on kerättävä 70 000 euroa. Meille tämä on valtava summa, varsinkin kun vammaisen lapsen vuoksi emme ole pystyneet säästämään suuria summia. Tarvitsemme apua nopeasti, koska kasvain kasvaa viikko viikolta.

Poikamme sairastumisen aikana mieheni otti vastuun perheen elättämisestä, kun minun piti lopettaa työni. Hän teki useita töitä Karolekin hoidon ja kuntoutuksen rahoittamiseksi. Hän huolehti aina meistä. Muistan päivän, jolloin soitin Rysiuun sairaalaan, koska lääkärit käskivät meidän kiirehtiä, jotta hän ehtisi hyvästellä poikamme. Sitten tapahtui ihme – Karolek selvisi.

Poikamme hoito oli uskomattoman vaikeaa. Rysiu kantoi häntä sylissään, kun hänellä ei ollut voimia, ja sai hänet nauramaan synkimpinä hetkinä. Meille kerrottiin, että Karolista tulisi kehitysvammainen, että hänestä tulisi ”kasvi” eikä hän eläisi 11-vuotiaaksi. Mutta Rysiu pysyi aina optimistisena ja uskoi, että Karolek selviäisi. Tämä optimismi antoi minulle voimaa taistelussa lapsemme puolesta ja nyt taistelussa mieheni puolesta.

Tänään Karol on 16-vuotias ja on ollut remissiossa 6 vuotta. Hänellä on loistava suhde isäänsä, ja he molemmat rakastavat mustaa huumoria. He nauravat ja sanovat: "Pahempaa ei voi tulla, voi tulla vain hauskempaa." Tyttärämme Kalinka on vielä hyvin nuori, mutta hänelle isä on koko maailma.

Rysiu on suurin tukeni ja paras ystäväni. Emme itke itsemme puolesta – ryhdymme toimeen! Pyydämme apua. Te pelastatte paitsi mieheni, myös koko perheemme.”