Hei ja kiitos, että napsautit tätä.

Haluaisin jakaa oman tarinani. Se on pitkä tarina, mutta pahin osa on tapahtunut yli 2 vuotta sitten. Kun olin tuoreena 33v. Ja vielä tänäkin päivänä yritän ratkaista tilannetta.

Matkani tyrien kanssa ja kamppailu asianmukaisesta hoidosta

Nosteltuani vuosia raskaita esineitä, sain lopulta selville, että minulla oli kaksi vatsatyrää, jotka jäivät pitkään diagnosoimatta. Nämä tyrät vaikuttivat hitaasti suolistooni ja painoivat suonia, mikä johti vakaviin verenkiertohäiriöihin eri puolilla kehoani, mikä vaikutti jopa lisääntymisterveyteeni.

Terveydenhuoltojärjestelmä petti minut useita kertoja ja lähetti minut pois ilman kunnollista diagnoosia tai perusteellisia tutkimuksia. Vasta kun vihdoin onnistuin saamaan ultraäänitutkimuksen, yksi tyrä havaittiin. Vaikka se ei ollut välittömästi hengenvaarallinen, kesti lähes kaksi kuukautta ennen kuin pääsin leikkaukseen. Luulin, että asiat paranisivat, mutta he löysivät toisen tyrän, mikä merkitsi uutta leikkausta. Kaikki se kipu, taloudellinen rasitus ja sekä sosiaalisen että työelämäni menettäminen - pidin yhä kiinni toivosta, että voisin jotenkin kääntää asiat toisin päin.

Mutta tässä olen taas, taistelemassa. Viimeiset kaksi kuukautta olen etsinyt vastauksia. Toisen leikkaukseni jälkeen minulle sattui onnettomuus ja minulla oli outo tunne, että yksi tyrä oli palannut. Leikkauksen tehnyt lääkäri nauroi sille ja sanoi, ettei se ollut mahdollista ja että tarvitsin vain lisää kipulääkitystä - kallista ja tehotonta ratkaisua.

Etsin epätoivoisesti vastauksia, joten etsin apua toiselta lääkäriltä ja onnistuin saamaan toisen ultraäänitutkimuksen. Tulokset olivat sydäntäsärkeviä. Ne paljastivat toistuvan tyrän ja vaurioituneen muoviverkon - jota käytettiin tyrän korjaamiseen - joka ei ollut kunnolla kiinnittynyt, mikä aiheutti minulle entistä enemmän kipua.

Tästä huolimatta lääkärin vastaus oli lisää kipulääkitystä ja odottelua. Odottelua mitä varten? Sitä, että verkko repeytyisi täysin ja terveyteni heikkenisi entisestään?

Toisen lääkärin ansiosta odotan nyt tietokonetomografiaa ja todennäköisesti toista leikkausta, mikä merkitsee lisää kuukausien toipumisaikaa. Olen käyttänyt loppuun kaikki valtion myöntämät etuudet, enkä pysty työskentelemään lamauttavien kipujen ja terveysongelmien vuoksi. Lyhytkin kävelylenkki on kivulias, mutta olen kiitollinen siitä, että pystyn vielä kävelemään.

Haluan vain elämäni takaisin. Haluan elää taas, tehdä töitä, tuntea itseni onnelliseksi ja terveeksi. Tämä on ollut uskomattoman rankka matka, ja minusta tuntuu, että olen saanut kaiken mahdollisen tuen ympärilläni olevilta ihmisiltä, mutta tunnen myös olevani taakka.

Tarvitsen aikaa parantuakseni kunnolla, mutta toipuessani haluan myös parantaa itseäni. Tiedän, etten pysty työskentelemään yhtä ahkerasti kuin ennen, mutta olen päättänyt yrittää.

Unelmani on käydä valtion sertifioima kurssi ja tulla ravitsemusasiantuntijaksi. Ruoka ja ruoanlaitto ovat olleet intohimoni vuodesta 2001 lähtien, jolloin aloitin oman laihdutusmatkani. Onnistuin pudottamaan 45 kiloa ymmärtämällä ruokaa, lisäaineita ja sisällyttämällä liikuntaa elämääni. Tätä polkua haluan seurata, ja uskon, että se auttaa minua saamaan tulevaisuuteni takaisin.

Pidempi versio on varmaan yksityistä pitkää keskustelua varten........