Hei, nimeni on Michal ja olen 35-vuotias. 

Elin tavallaan normaalia elämää, kunnes kolme vuotta sitten elämääni astuivat terveysongelmat, joiden todellista syytä oli vaikea selvittää. 

Ne veivät minut vähitellen pois tavallisesta elämästä, menetin työni ja melkein kaiken, mitä minulla siihen asti oli ollut, ja vajosin pohjalle.

Ryhdyin pitkään taisteluun terveydenhuoltojärjestelmän kanssa saadakseni mahdollisuuden jatkaa elämääni. 

En aavistanut, että huomaamatta jäänyt ”triviaali” asia mullistaisi elämäni ja että minua odottaisi kolme leikkausta, joita vastaan taistelin kaikella voimalla, jonka löysin itsestäni.

Ongelmat pahenivat eniten, kun raahasin raskaita esineitä. Kävin paikasta toiseen, ja kaikki tutkimukset, usein pelkästään silmämääräisesti, päättyivät siihen johtopäätökseen, että olin terve ja että minun piti selviytyä ongelmista, että se menisi ohi, että olin nuori.

Näin se jatkui useita kuukausia, kunnes siitä oli kulunut kokonainen vuosi, ja minua valtasi epätoivo, ja olin iloinen jokaisesta hetkestä, jolloin sain maata, sillä silloin voin paremmin. Ylös ja sitten taas alas. Niin kauan kuin se vain sujui.

Vähitellen minua alkoi oksettaa melkein jokaisen aterian jälkeen, en pystynyt käymään kunnolla vessassa, ja kaiken kruunasi kylmät raajat – palelin usein jopa lämpiminä ja aurinkoisina päivinä. Lisäksi laihtuin vähitellen epäterveellisesti ja nukuin jopa kokonaisia päiviä.

Tilanne huipentui siihen, että sain suolistotulehduksen, johon jouduin ottamaan matolääkkeitä. Pääsin siitä eroon viikkojen kuluttua ja luulin, että olin voittanut, että voin vihdoin hyvin. Mutta tunsin, että kehossani oli edelleen jotain vialla, ja keskityin alavatsaan, jossa tuntui jatkuvasti outoa kuplimista tunnustellessani ja kipu keskittyi yhteen kohtaan.

Viikko seurasi toista, lääkäri toista, eikä minulle tullut mieleen muuta kuin pyytää pilkkausten keskellä ainakin ultraäänitutkimusta, jotta joku katsoisi kehoni sisälle, koska kukaan ei ollut vielä lähettänyt minua sinne.

Siellä tilanne muuttui, lääkäri kertoi minulle, että minulla on nivusessa muutaman senttimetrin kokoinen tyrä. Uskoin, että se oli se ja että kaikki menisi hyvin. Huolimatta pelosta, että joudun leikkaukseen, löysin lopulta kirurgin, joka korjasi tyräni. 

Koska minulla oli ollut tyrä jo pitkään, toipuminen oli hyvin kivuliasta, etenkin kun verenkierto palautui vähitellen, mutta kestiin sen, ja oloni parani.

Valitettavasti tilanne ei ollut läheskään 100-prosenttinen... ja muutaman kuukauden kuluttua selvisi, että minulla on tyrä myös toisella puolella nivusissa ja että joudun leikkaukseen uudelleen, muuten en pääse liikkumaan. 

Jälleen toivoa, että nyt tämän täytyy jo olla SE. 

Niin ei käynyt. Leikkaava lääkäri suositteli minulle liian aikaisin täyttä fyysistä rasitusta, mikä osoittautui myöhemmin erittäin huonoksi ajatukseksi.  

Muutama viikko leikkauksen jälkeen aloin käydä jälleen lääkärin luona, koska minulla oli taas samoja ongelmia kuin ennen leikkausta, mutta minulle vakuutettiin, että ongelmani oli vain päässäni ja että minun piti vain kestää se, niin kaikki paranisi.

Yritin selviytyä muutaman kuukauden, kunnes jouduin jälleen tilanteeseen, jossa en pystynyt käymään vessassa ja minua vaivasivat hirvittävät kivut. Sen sijaan, että olisin aloittanut työssä, päädyin ensiapuun ja vaadin tuloksetta uutta ultraäänitutkimusta.

Asiat alkoivat edetä vasta tämän vuoden alkusyksystä, kun pääsin ultraäänitutkimukseen, jossa todettiin, että tyräkorjaukseen ja vatsanpeitteen vahvistamiseen tarkoitettu verkko ei pidä, osa siitä oli kerääntynyt kasaan ja sen alla oli jonkinlainen kohouma, joka painoi suolistoa.

Palasin tämän tiedon kanssa lääkärin luo, joka oli leikannut molemmat nivuseni, ja uskoin, että hän korjaisi ongelman ja olisin vihdoin kunnossa. Minua odotti kuitenkin kylmä suihku ja täydellinen hylkääminen sekä väite, että keksin asioita, vaikka minulla oli kädessäni selkeä ultraäänitutkimuksen tulos, joka osoitti, mikä oli vialla. He sanoivat, että se ei tarkoita mitään eikä se ole ongelma.

Löysin apua vasta jonkin ajan kuluttua Libercissä, tyräklinikalla, jossa minulle tarjottiin ratkaisu tilanteeseen, joka oli lisäksi nopea, ja voin iloita siitä, että saisin vihdoin rauhan.

Tänään, 9.12.2024, on kulunut jo melkein 14 päivää leikkauksesta ja molempien nivusten tarkistuksesta sekä aiempien epäonnistumisten korjaamisesta, jotka aiemmin leikkauksen tehnyt lääkäri oli aiheuttanut… ja tilani paranee, ja lisäksi minulla on jatkossa seurantakäyntejä ja tarvittaessa oikea-aikainen leikkaus, jotta koko tilanne ei toistuisi eikä se venyisi vuosiksi...

Toivoisin, että minulla olisi tarpeeksi aikaa, jotta kaikki ehtisi parantua, enkä kiirehtisi töihin. Jotta tämä kaikki ei toistuisi, sillä se vei minulta paljon voimia ja uuvutti monin tavoin myös lähipiirini ja ystäväni.

Toivoisin kovasti voivani toimia taas miehenä ja palauttaa ihmisille ympärilläni edes vähän iloa pelkästään sillä, että saan itseni kuntoon, selviän kaikesta ja elän taas omaa elämääni.

Kiitos, että luitte tämän ja annoitte minulle mahdollisuuden jakaa nämä koettelemukset.

Toivotan teille hyvää terveyttä,

Michal