Tulipalo vei kotimme turvallisuuden ja rauhan hetkessä. Vaikka kukaan meistä ei loukkaantunut, arkemme muuttui radikaalisti siitä päivästä lähtien. Paikka, joka oli aina ollut ankkurimme – perheemme koti, paikka johon palaamme – vaatii nyt valtavasti työtä, ennen kuin siitä voi jälleen tulla se koti.

Vahingot ovat vakavia. Rakennus tarvitsee kokonaan uuden katon, ja huoneet tulivat tulipalonsammutuksen aikana veden valtaamiksi. Tämä tarkoittaa paitsi rakenteellisia korjauksia myös talon kuivattamista, huoneiden kunnostamista ja kaiken palauttamista tilaan, jossa on turvallista asua. Näihin korjauksiin liittyvät kustannukset ovat valtavat.

Olemme kolmen lapsen vanhemmat, jotka asuvat viikon aikana sisäoppilaitoksessa. Kotimme on se erityinen paikka, johon he palaavat viikonloppuisin, lomilla ja jouluna – tila, jossa he voivat hengittää, tuntea perheen lämmön ja nauttia arkielämän yksinkertaisesta läheisyydestä. Myös me elämme näiden hetkien vuoksi: odotamme kuulevamme heidän askeleitaan käytävällä, jaamme aterioita ja keskustelemme myöhään yöhön. Ajatus siitä, ettemme voi tällä hetkellä tarjota heille samaa turvasatamaa, on meille vaikeinta. Joulu on jo ovella. Tähän aikaan vuodesta ilmassa on yleensä joulukuusen tuoksu, kotiruokien tuoksu ja pitkän vuoden jälkeinen rauha – hetki, jolloin emme halua muuta kuin olla yhdessä saman katon alla. Tänä vuonna kaikki näyttää erilaiselta. Juhlavalmistelujen sijaan on korjaussuunnitelmia; koristeiden sijaan on tulipalon jättämät jäljet.

Pyydämme apua, koska emme pysty kattamaan näitä kustannuksia yksin. Jokainen lahjoitus – koosta riippumatta – vie meitä askeleen lähemmäksi sitä, että voimme tarjota lapsillemme kodin, johon palata, ei vain joulun ajaksi, vaan kaikkien niiden hetkien ajaksi, jotka saavat perheen tuntumaan perheeltä.