Rakennamme turvaverkkoa yksin jääneille nuorille
Rakennamme turvaverkkoa yksin jääneille nuorille
Alkuperäinen Unkarilainen teksti käännetty Suomalainen
Alkuperäinen Unkarilainen teksti käännetty Suomalainen
Päivitykset3
-
💚 Tarina pienestä Kungfu Pandastamme ja vihreistä sydämistä 💚
Ricsi on parikymppinen nuori mies. Me säätiössä kutsumme häntä vain nimellä: meidän pikku Kungfu-pandamme. Ei vain hänen ruumiinrakenteensa takia, vaan myös siksi, että harvoin tapaa näin hyväsydämistä, hiljaista ja rakastettavaa ihmistä.
Ricsin elämä alkoi kuitenkin hyvin vaikeista olosuhteista.
Äiti hylkäsi heidät, ja isä pahoinpiteli lapsiaan vuosien ajan. Ricsi kertoo vielä tänäkin päivänä kyynelsilmin, kuinka paljon häntä sattuu, ettei hän pystynyt suojelemaan sisartaan. Ja kun sisar pyysi apua, hän ei uskaltanut asettua tämän puolelle. Hän pelkäsi.
Isä uhkasi, että jos he uskaltavat puhua, heidät sijoitetaan valtion huostaan. Ricsi näki jo silloin koulussa, miten valtion huostaan otettuja lapsia kohdeltiin. Hän näki pilkkaamisen, leimaamisen ja halveksunnan. Hän pelkäsi sitä kauheasti.
Sitten siitä tuli kuitenkin hänen kohtalonsa.
Heidät otettiin pois perheestä. Seurasi asuntoloita, sijaisvanhempia, yhä uusia paikkoja. Ja vaikka hänestä tuli pitkä, vahva poika, jotenkin hän pysyi aina uhrina. Hän koki paljon pahoinpitelyä. Oli myös sellaista lastenkodissa tapahtunutta pahoinpitelyä, jonka jälkeen aloitettiin rikosoikeudenkäynti, ja syyllinen lastensuojeluviranomainen päätyi lopulta vankilaan.
Ricsi pysyi kuitenkin pystyssä.
Kun hänet 18-vuotiaana – kuten niin monet valtion huostassa olleet nuoret – käytännössä heitettiin elämään ilman apua, hän yritti löytää jalansijaa. Hän käytti elämänaloitustukea viisaasti, etsi ystäviä, muutti vuokra-asuntoon ja alkoi tehdä töitä.
Ja vähitellen hän rakensi itselleen elämän.
Hän sai hyvän työpaikan. Hän tekee toimistotyötä. Viime aikoina hän on saavuttanut useita menestyksiä. Hän on saavuttanut kaiken tämän täysin yksin, omalla voimallaan, ilman taustatukea.
Surullisinta on kuitenkin se, että lopulta hän joutui vaikeuksiin ilman omaa syytään.
Muutama vuosi sitten kuoli isä, jolta Ricsi ei saanut muuta kuin läimäyksiä. Mutta hänen vierellään ei ollut ketään, joka olisi kertonut hänelle, että perinnön voi myös kieltäytyä.
Niinpä myös hän joutui ulosottomiehen kynsiin.
Hänen tilinsä tyhjennettiin, hänen palkkansa alkoi jäädä maksamatta, ja lopulta hänellä oli kuun lopussa niin vähän rahaa, ettei hän pystynyt maksamaan edes vuokraansa. Hän olisi voinut joutua kadulle yhdessä yössä.
Silloin hän löysi meidät.
Ja tiedättekö, mikä on Ricsissä kaikkein erikoisinta?
Se, että hän ei tullut katkeraksi kaiken tämän jälkeen.
Meillä hän on se, josta kaikki puhuvat vain ”hyvänä poikana”. Asetamme hänet aina uusien tulokkaiden pariksi, koska hän auttaa heitä kärsivällisesti. Hän opettaa heitä tekemään ostoksia, jakamaan rahaa, kokkaamaan yhdessä ja järjestämään arkea. Hän on isoveli niille, joilla on ehkä ensimmäistä kertaa elämässään oikea koti.
Ja vaikka järjestelmä yrittää yhä tänäkin päivänä saada hänet kiinni, hän sanoo aina samaa:
jos hän on saanut apua, hänkin haluaa antaa siitä osan muille.
Tässä näette, kuinka hän auttoi tekemään Lőrincin aloittelijoiden talosta mukavamman.
Juhlimme äskettäin hänen 26. syntymäpäiväänsä. 💚
Ricsi lähettää minulle kaikki viestinsä vihreillä sydämillä, joten tein hänelle vihreillä sydämillä koristellun kakun.
Se saattaa tuntua pieneltä asialta.Mutta ihmiselle, joka on koko elämänsä ajan saanut vain vähän rakkautta, joskus jopa kakku tarkoittaa:
”olet tärkeä”.
Ja Ricsi on tärkeä. 💚
0KommentitEi vielä kommentteja, kommentoi ensimmäisenä!
Lisää päivityksiä ja pidä tukijat ajan tasalla kampanjan edistymisestä.
Tämä lisää varainhankintasi uskottavuutta ja lahjoittajien sitoutumista.
Kuvaus
Vuosi sitten minulla oli unelma.
Että myös niillä nuorilla olisi mahdollisuus elämässä, jotka ovat pudonneet kaikista turvaverkostoista. Jotka 18-vuotiaina seisovat kadulla ilman papereita, ilman perhettä, ilman tukea. Jotka eivät tiedä, missä viettävät yön. Jotka eivät osaa hoitaa virallisia asioita. Jotka eivät osaa jakaa rahojaan. Jotka eivät osaa elää turvallisesti ja järjestelmällisesti.
Tätä tarkoitusta varten perustin Nem Vagy Egyedül Velünk -säätiön.
Viimeisen vuoden aikana olemme perustaneet heille aloittelijoiden taloja. Olemme järjestäneet heille mentoreita, etsineet heille töitä, tukeneet kursseja, tarjonneet sosiaalistamis- ja henkistä tukea sekä näyttäneet heille, kuinka hajonneesta elämästä voi rakentaa uudelleen järjestystä.
Unkarin yhteiskunta on viime aikoina osoittanut, että lastensuojelu on sille tärkeä asia, jonka vaikein osa on valtion huostassa olevien kohtalo – tehtävä, jota yksikään järjestelmä ei ole onnistunut hoitamaan todella hyvin. Nykyään yhä useammat ihmiset ryhtyvät toimeen yhden nuoren, yhden vaikean kohtalon, yhden ihmistarinan vuoksi. Mutta yksittäisen henkilön hyväksyntä ei aina riitä, varsinkin jos haluamme saavuttaa järjestelmätason muutoksen.
Nyt pyydämme ihmisyhteisöä tukemaan paitsi yksittäistä tarinaa, myös toimivaa mallia. Sellaista mallia, joka ei yritä hoitaa hetkellisiä kriisejä, vaan rakentaa ihmisten elämää uudelleen.
Sillä lastensuojelu ei voi päättyä siihen, kun nuori täyttää kahdeksantoista vuotta.
Todellinen elämä alkaa usein vasta silloin.
Ja me näemme, että jos näiden nuorten rinnalla on aikuisia, joihin he uskaltavat luottaa, jotka tarttuvat heidän käteensä ja opettavat heille jopa yksinkertaisimpia asioita – kuinka jakaa rahansa, kuinka hoitaa asioita, kuinka pitää ympäristönsä siistinä, kuinka laatia päiväohjelma, kuinka pärjätä työpaikalla – niin he ovat todellakin kykeneviä aloittamaan uuden elämän.
Monet teistä ajattelevat nyt, että tätä varten on jälkihoidon palvelut. Niin onkin, mutta niissä on vain hyvin vähän miesten paikkoja, pääsy tapahtuu vasta siirtymäkauden jälkeen ja innokkaita ja empaattisia ammattilaisia on vielä hyvin vähän. Tällaisia ihmisiä on, mutta aivan liian vähän.
Joulukuussa ensimmäiset asukkaat muuttivat vuokra-asuntoihimme.
Nyt heitä on jo 19. Suurin osa heistä työskentelee ja opiskelee. Jotkut ovat saaneet ylennyksen työpaikallaan. Jotkut suorittavat jo toista kurssiaan. Jotkut kasvattavat omaa lastaan vakaissa olosuhteissa. Jotkut ovat lähteneet tielle, josta aiemmin kaikki sanoivat: mahdotonta, ja nyt he työskentelevät, luovat ja ovat yhä itsenäisempiä.
"Lapsiemme" joukossa on vakavien rikosten uhreja, lastensuojelujärjestelmässä vahingoittuneita nuoria sekä Bicskei- ja Szőlő-katujen tapausten osallisia. Monet heistä ovat jo itse vanhempia.
Pidämme heidän nimettömyyttään ja ihmisarvoaan tärkeänä. Emme käytä heitä mainoskasvoina. Emme laita heitä esille. Julkisuudessa tunnetaan nimeltä ja kasvoin ne, jotka ottavat tämän vastuun omasta päätöksestään.
Olemme nyt saapuneet käännekohtaan.
Säätiö on parhaillaan uudelleenorganisoitumassa. Meillä on kuusi aktiivista taloa ja 19 asukasta, joiden elämä ja vakaus ovat meille ensisijaisen tärkeitä. Olemme eronneet aiemman kolmihenkisen hallintoneuvoston kanssa ja uuden hallintoneuvoston perustaminen on alkanut. Tällaisen suuren vastuun kantamiseksi on kuitenkin varmistettava, että organisaatio on kestävä ja toimintakykyinen nykyisten ja tulevien tehtäviensä kannalta.
Haluamme seuraavien viikkojen aikana rehellisesti selvittää, onko tällä työllä niin laajaa yhteiskunnallista tukea, että sen varaan voidaan luottaa myös pitkällä aikavälillä.
Siksi käynnistämme nyt yhteisökampanjan.
Emme tee sitä siksi, että luulemme voivamme auttaa kaikkia.
Vaan siksi, että uskomme, että mahdollisimman monelle ihmiselle voidaan antaa todellinen mahdollisuus elää parempaa elämää.
Ja koska uskomme, että yhdessä voimme rakentaa todellisen tulevaisuuden.
Täytämme vuoden. Nyt avautuu portti, jonka takana odottavat hakumahdollisuudet, yleishyödyllisyys ja pian myös mahdollisuus vastaanottaa 1 prosentin lahjoituksia. Mutta siihen asti yhteiskunnallinen yhteistyö voi viedä tämän aloitteen eteenpäin.
Seuraavien kahden viikon aikana haluaisimme nähdä, pidättekö tekemäämme hyvänä ja onko sitoumuksellemme riittävän vahva tuki, jotta voimme rakentaa sen varaan pitkällä aikavälillä.
