2025.07.09.

Lääkäri tekisi sitten lonkkaleikkauksen.

Tai valtio.

Tai sosiaaliturva, ihan sama.

Päätin, että minun on kirjoitettava tästä.

Yksityiskohtaisesti.

Osa 1.

Loukkaantuminen on prosessi. Aina. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ei. Onhan vuodessa 365 päivää, joten 365 kertaa ajattelet, että se pahenee.

Tai paremmaksi. Kuka tietää...

Se ei satu ... niin paljon, kun tanssit. Se on vähän psykologiaa, luulen. Se on vain vitun perseestä, että näen, että pystyn huonompaankin kuin ne surkeat tanssijat...

Entinen ammattilainen...

Täytyy nauraa.

Ja minä opetan sitä, puhdas Mekk-mestari.

Se ontuva tanssinopettaja... no... ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha!

Se vasikka on menneisyyttä...

Ja jalan nosto. En uskonut, että se olisi vaikeaa. No, tässä se on.

Kerran:

Maanantai: OldBoys , Pecsa.

Tiistai: Rocky Party Alcatraz,

Keskiviikko: Cadillac, Almássy Square,

Torstai: Linnut,

...et ikinä arvaa...

Perjantai: kaikenlaiset tanssijuhlat.

Lauantai: Saturday Night Fever.

Sunnuntai: Ötórai Tea.

Olen pitänyt siitä vuosikymmeniä...

35 vuotta kilpatanssia, ja nyt...

Millaista on elää elämää, joka liikkuu, elää, sykkii koko ajan, ja sitten on tuomittu menemään mietiskelytilaan!!!!

En ole eläkkeellä.

En usko, että koskaan tulen olemaankaan!

Tanssikursseja, leirejä, juhlia, tanssiaisia, tapahtumia, tanssiviikonloppuja.

Tanssiaiset, tanssitapahtumat, tanssiaiset...

Aflamin. Se on särkylääkkeen nimi. Reseptillä.

Minun täytyy nauraa. En ole koskaan elänyt lääkkeillä. Ja nyt...

Kukaan ei näe, että se on paskaa.

Kukaan ei näe, että se on ränsistynyt.

Vain sitä, että hän ontuu.

Voi helvetti!

Mutta teen sen, koska te, elämä, työni, kumppanini, oppilaani odottavat sitä teiltä.

Se on oikeastaan oikein!

Koska se pitää sinut hengissä.

Minä menen, teen, elän, opetan...

Tänäänkin.

Ja sitten naaaaaay, pitkä huokaus.

Kauan eläköön sosiaaliturva!!!

Koska 09.07.2025.

Heippa!:))))