Hei, olen Ivan Kovač. Synnyin 80-luvulla, mikä tarkoittaa, että olen nyt siinä iässä, että vitamiinilisien, probioottien ja ortopedisten patjojen mainokset kiinnostavat enemmän kuin jalkapallo.

Juuri kun luulin jo hyväksyneeni sen tosiasian, että hulluin ajeluni viime aikoina oli Kauflandiin, syntyi idea. Moottoripyörä. Luonnollisesti.

Ei, en aio ryhtyä moottoripyöräguruksi. En aio ottaa liekkitatuointia tai nahkatakkia, jossa on pääkallo. Ei mitään hardcorea. Haluan vain moottoripyörän. Ei mitään liian kallista, korkeintaan 4000 euroa, vain huvin vuoksi. Sielulle. Pieneen "olen elossa" -tunteeseen.

Koska realistisesti ajatellen meillä kaikilla on jokin pieni toive, joka ei koskaan toteudu. Minun toiveessani on kaksi pyörää, bensan haju ja ääni, joka kääntää huolet päälaelleen.

Tiedän, että on tärkeämpiäkin asioita. Ei draamaa, jos et voi auttaa.

Mutta jos tämä kriisini (anteeksi, toinen murrosiän alku) saa sinut hymyilemään tai tuntemaan myötätuntoa ja haluat auttaa minua saavuttamaan tämän pienen, mutta itselleni ison asian, kiitos sydämeni pohjasta. Jos et, se on okei. Ratkaisin akneni itse, ratkaisen tämänkin.

Kiitos lukemisesta. Ja jos jaat, saat moottoripyöräkyydin.