En oikein tiedä, miten aloittaisin, ehkä "mediassa todella". Häpeän hirveästi itseäni, koska tällä hetkellä en löydä muuta keinoa kuin pyytää armoa, apua. Minulla on koira, jonka oikean polven eturistiside loukkaantui reilu viikko sitten. Se tarvitsee leikkauksen, ja sen pitäisi maksaa noin 2000 euroa, mutta en ole nähnyt sitä muutamaan vuoteen. Olen nimittäin työkyvytön eläkeläinen, asun äitini kanssa, joka on myös työkyvytön eläkeläinen, ja isäni kanssa, jolla on pitkälle edennyt dementia (voin lähettää todisteet kaikista vammoista ja sairauksista myöhemmin, op.p.) Meillä ei ole varaa vanhainkotiin, yritämme huolehtia hänestä itse parhaamme mukaan, mutta tunnen harvoin onnistuvani siinä. Katsellessani hänen tuskiaan minua valtaa aina huono omatunto, avuttomuuden tunne, syyllisyys, ... Näettehän, siksi kirjoitan. Haluan korostaa, etten halua herättää huonoa omaatuntoa elämäni hämmennyksellä, vaan ainoastaan pyytää apua. Jos se ei toimi, ymmärrän, ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta sanat eivät ole hevosia.