En oikeastaan tiedä, mistä aloittaisin, ehkäpä suoraan asiaan. Minua hävettää kauheasti, sillä en tällä hetkellä näe muuta vaihtoehtoa kuin pyytää armoa ja apua. Minulla on nimittäin koira, joka loukkasi oikean polvensa eturistisiteen reilusti viikko sitten. Se tarvitsee kuulemma leikkauksen, jonka hinta on noin 2000 euroa, mutta en ole nähnyt sellaista summaa jo vuosiin. Tiedättehän, olen työkyvyttömyyseläkkeellä, asun äitini kanssa, joka on myös työkyvyttömyyseläkkeellä, ja isäni kanssa, jolla on pitkälle edennyt dementia (todistukset kaikista työkyvyttömyyksistä ja terveydentiloista voin lähettää myöhemmin, huom.).Meillä ei ole varaa vanhainkotiin, joten yritämme parhaamme mukaan huolehtia hänestä itse, mutta harvoin minusta tuntuu, että se onnistuu. Hänen kipujensa katsominen täyttää minut jatkuvasti huonolla omallatunnolla, voimattomuuden tunteella, syyllisyydellä... Katsokaas, siksi myös kirjoitan. Haluaisin korostaa, etten halua herättää huonoa omaatuntoa elämäni sekasorrolla, vaan pyytää apua. Jos se ei onnistu, ymmärrän, ettei ihminen voi pelastaa koko maailmaa, mutta sana ei ole hevonen.