Ystävällisyys on tarttuvaa. Paikallisen bussinkuljettajan päivittäisen omistautumisen innoittamana yhteisömme yhdisti voimansa pelastaakseen kodittoman koiraperheen Mauritiuksen kaduilta. Nyt kun vaara on ohi, sitkeä äiti Fifi taistelee syöpää vastaan. Tarvitsemme apuasi, jotta voimme rahoittaa hänen kemoterapiansa sekä neljän pennun kasvun kannalta välttämättömän hoidon. Jokainen lahjoitus, olipa se kuinka pieni tahansa, pitää toivon aallon liikkeessä.

~

Tarina sinnikkyydestä ja toivosta

Konflikteista hukkuvassa maailmassa on joskus hyvä muistaa, että myrskyjen rinnalla elää myös toivo. Ja meidän jokaisen tehtävänä on pitää se elossa.

Olemme puolalais-kroatialainen pariskunta, joka asuu rauhallisella alueella Mauritiuksella, lähellä yhteistä puistoa, jossa käymme kävelyllä joka päivä. Muutama kuukausi sitten huomasimme siellä jotain todella lämminhenkistä: vaatimaton bussikuski, Satish, tuli joka päivä samaan aikaan ruokkimaan puistossa suojaa löytäneitä kulkukoiria. Joka päivä kello 17.30 hän saapuu ruokkimaan kaikkia 14 koiraa. Koirat tunnistavat hänen äänimerkin jo kaukaa.

Olemme henkilökohtaisesti saaneet syvää inspiraatiota hänen epäitsekkäästä ja johdonmukaisesta toiminnastaan. Joka päivä, säästä tai lomista riippumatta (näimme hänet siellä jouluna ja uudenvuodenaattona), hän yksinkertaisesti saapuu paikalle auttamaan niitä koiria, jotka kaikki muut ovat hylänneet. Hiljaa, ilman esityksiä tai teeskentelyä. Hän auttaa niitä yksinkertaisesti selviytymään vielä yhdestä päivästä ja tekee osansa tehdäkseen tästä maailmasta hieman paremman paikan.

Hänen ponnistelunsa eivät jääneet huomaamatta. Ei kestänyt kauan, kun muutkin eläinrakkaat lähistöllä saivat innoitusta. Yhtäkkiä mukana ei ollut enää vain yksi henkilö, vaan koko yhteisö. Aloimme tuoda koirille päivittäin välipaloja. Joku vaihtoi hiljaa niiden juomavettä. Joku muu keitti aterian. Joku toi kulhoja. Pieniä rakkauden tekoja, jotka merkitsivät paljon niille, joiden elämä ei ole koskaan ollut helppoa.

Tarvittiin vain yhden hyväsydämisen ihmisen johdonmukaisuus inspiroimaan yhteisöä.

Muutama kuukausi sitten yksi vanhemmista koirista synnytti neljä suloista pentua, jotka valloittivat pian yhteisön sydämet suloisella luonteellaan ja hellällä käytöksellään. Niiden äiti (jota monet kutsuvat Fifiksi) on luultavasti yksi sitkeimmistä ja positiivisimmista koirista, joita olemme koskaan nähneet. Vaikka hänen ruumiinsa oli laihtunut raskauden ja korkean iän vuoksi, hän juoksi joka ikinen päivä meitä kohti hännänsä heiluttaen, vaikka se oli hänelle vaikeaa.

Äiti ja hänen neljä suloista naaraspentuaan asuivat tähän asti yliopiston läheisyydessä, puron varrella, jossa heillä oli helppo pääsy veteen ja suojaan. Rakastuimme heihin pian ja aloimme käydä heidän luonaan joka päivä – emme vain antamaan heille ruokaa, vaan yksinkertaisesti olemaan heidän kanssaan ja leikkimään heidän kanssaan.

Pian huomasimme, ettemme ole ainoita. Niin monet muutkin alkoivat käydä heidän luonaan ja ruokkia heitä. Uskomme, että monet muutkin ajattelivat samaa: nämä suloiset koirat, jotka kaipaavat ihmisten seuraa, ansaitsevat parempaa kuin vain kadulla olemisen. He ansaitsevat oikean kodin. Mutta miten auttaa?

Tämä oli kysymys, jonka kanssa pohdimme pitkään emmekä löytäneet vastausta. Emme voineet itse adoptoida niitä, sillä viisumitilanteemme Mauritiuksella on tällä hetkellä epävarma ja matkustamme liian paljon työn vuoksi voidakseen huolehtia näistä vauvoista säännöllisesti. Meillä ei ollut aavistustakaan, mikä olisi paras tapa auttaa tätä koiraperhettä. Mutta sisäinen tunne oli selvä: jotenkin meidän on löydettävä keino auttaa. 

Kaikki pienet pennut olivat tyttöjä, ja tiesimme liiankin hyvin, että kun ne tulevat kiimaan, niiden elämä kadulla ei tule olemaan helppoa. Samaan aikaan niiden äidillä, Fifillä, alkoi kehittyä jotain, joka näytti syövältä.

Ensimmäiseksi yritimme järjestää pienen valokuvaussession heidän kanssaan ja julkaista kuvia heistä Facebookissa. Se ei tuottanut välittömiä tuloksia. Mutta päivää myöhemmin näimme ilmoituksen ilmaisesta kastrointitapahtumasta kulkukoirille, jonka järjesti yksi Mauritiuksen kansalaisjärjestöistä (Well-being of Strays). Otimme heihin yhteyttä, ja he yhdistivät meidät välittömästi Christopheriin, joka auttaa kuljettamaan kulkukoiria. Tunsimme jälleen toivoa. Vaikka tiesimme, että niiden steriloiminen ja välitön vapauttaminen takaisin luontoon ei ole ihanteellinen ratkaisu, se tuntui ainakin pieneltä askeleelta kohti niiden elämän parantamista.

Mutta tilanne otti odottamattoman käänteen. Päivänä, jolle kuljetus oli sovittu, saimme WhatsApp-viestin toiselta eläinrakkaalta, Stephanielta, joka oli myös huolehtinut tästä suloisesta koiraperheestä viime kuukausina ja joka oli nähnyt Facebook-julkaisumme. Hän kertoi meille, että juuri sinä aamuna yliopisto oli päättänyt ”päästä eroon” näistä koirista. Onneksi heidän yrityksensä vangita koirat epäonnistuivat. Mutta koirat olivat traumatisoituneet – juuri sinä päivänä, jona kuljetus oli järjestetty niiden steriloimiseksi. Emme osanneet odottaa sitä. Päätimme kuitenkin yrittää viedä ne eläinlääkärille joka tapauksessa.

Kun saavuimme paikalle, joen varrelle, odottamaan lemmikkitaksia, Stephanie oli jo siellä tyttärensä kanssa leikkimässä koirien kanssa, jotka näyttivät jälleen toiveikkailta ja luottavaisilta. Yhdessä yritimme miettiä ratkaisua, jolla tämä ihana koiraperhe saataisiin pois kaduilta, jotta kukaan ei enää yrittäisi vahingoittaa niitä. Mutta tie eteenpäin ei ollut selvä.

Pian sen jälkeen Christopher saapui koirien kuljetusautollaan. Juttelimme hetken ja tutustutimme koirat häneen, ja pian sen jälkeen alkoivat ponnistelut koirien saamiseksi kuljetusautoon. Mutta se, mitä sitten tapahtui, oli uskomatonta katsottavaa.

Muutama minuutti Christopherin saapumisen jälkeen lähelle pysäköi auto, jonka matkustajat ilmeisesti ruokkivat myös näitä pentuja. Ehkä noin 10 minuuttia myöhemmin myös Satish, bussikuski, joka ruokkii päivittäin kaikkia 14 lähistöllä olevaa kulkukoiraa, pysäköi bussinsa lähelle. Pian paikalle saapui myös opiskelijoita, jotka huolehtivat näistä pienistä pennuista. Hieman myöhemmin ilmestyi myös Anwar, joka työskentelee yliopistossa ja huolehtii osasta näistä koirista. Pian paikalle oli kerääntynyt pieni joukko ihmisiä, jotka olivat tulleet Fifiä ja sen pentuja varten. Vaikka se ei helpottanut niiden kiinniottamista, oli todella lämmittävää nähdä, kuinka paljon tämä suloinen koiraperhe merkitsi niin monille ihmisille. Jokainen tästä pienestä joukosta huolehti niistä ja ruokki niitä muiden tietämättä. Jotkut halusivat osallistua niiden hoitokustannuksiin. Kaikki olivat paikalla vain varmistaakseen, että ne voivat hyvin ja että niille ei aiheudu vahinkoa.

Sitten perheen kiinniottaminen alkoi. Se ei ollut helppoa, sillä aamun yritykset olivat jo traumatisoineet heidät. Mutta yhteisön kaikkien osallistumisen ansiosta se onnistui. Fifi ja yksi hänen suloisimmista pennuistaan, Joy, olivat helpoimpia tuoda autoon. Muut pennut piiloutuivat kivien sekaan. Aluksi tuntui mahdottomalta saada heitä sieltä pois – mutta mahdoton muuttui mahdolliseksi. Kaikki paikalla olleet auttoivat siirtämään raskaita kiviä, jotta pennut saatiin pelastettua ja tuotu autoon. Koko operaatio kesti yli kolme tuntia, ja sen toteuttivat pääasiassa vapaaehtoiset.

Christopher kysyi sitten meiltä, mitä seuraavaksi. Hän selitti, että Fifillä on todennäköisesti syöpä ja että se tarvitsee kemoterapiaa ja sijaiskotihoitoa. Meillä ei ollut suunnitelmia tai kokemusta tällaisista tilanteista. Hän sanoi yrittävänsä soittaa muutaman puhelun, mutta ei voinut luvata mitään.

Seuraavana päivänä saimme hyviä uutisia. Christopher sanoi, että hän voi ottaa emon ja pennut sijaishoitoon turvakotiinsa – mikä oli monille meistä täällä suuri helpotus. Ne olivat vihdoin turvassa. 

Fifin kemoterapia on alkamassa pian. Mutta me kaikki uskomme häneen: olemme nähneet, kuinka vahva ja sitkeä hän on.

Seuraavan viikon aikana etsimme aktiivisesti pysyviä koteja kaikille heille – koska he todella ansaitsevat sen. Koska he ovat luultavasti kaikkein positiivisimpia ja sitkeimpiä kulkukoiria, joita olemme koskaan nähneet. Koska he uskovat yhä ihmisiin.

Sillä välin etsimme taloudellista tukea, jolla voimme kattaa niiden sijoituskustannukset, rokotukset, madotushoidot sekä niiden äidin kemoterapiahoidon. Jos niiden tarina ja niiden yhteisön tarina, joka yhdisti voimansa auttaakseen niitä, inspiroivat sinua, autathan meitä pitämään toivon elossa niiden puolesta. Pienikin lahjoitus auttaa paljon.

Muistakaa, että kaikki alkoi yhden epäitsekkään miehen hyvästä teosta. Emme koskaan tiedä, millainen kerrannaisvaikutus tänään tekemällämme hyvällä on.

~

Kustannukset:

Fifin sijaishoito 31 päivän ajan: 9300 MRU (175 euroa)

Joyn, Happyn, Hopen ja Goofyn sijaishoito: 24 900 MRU (465 euroa)

Fifin kemoterapia (kuljetuskustannukset mukaan lukien): 20 000 MRU (370 euroa)

Kaksi kuljetuslaatikkoa, jotta ne voivat matkustaa Ranskaan: 15 000 MRU (275 euroa)

Ylimääräiset varat käytetään koko perheen madotus- ja rokotuskuluihin sekä lelujen, peittojen ja muiden välttämättömyystarvikkeiden hankkimiseen Fifille ja hänen lapsilleen tai tarvittaessa heidän ylimääräisten päivien kattamiseen turvakodissa.

~

Miten muuten voit auttaa?

Auta meitä levittämään uutista! Jokainen ylimääräinen jako tuo heidät lähemmäksi pysyvän kodin löytämistä.