Hyvät ystävät, on vaikea pukea sanoiksi, miltä tuntuu, kun elämä muuttuu jatkuvaksi taisteluksi sen pelastamiseksi, mikä on sinulle tärkeää. Vain hirvittävän diagnoosin kohdannut vanhempi voi todella ymmärtää tämän tunteen: sen tuskan, kun näkee lapsensa joutuvan taisteluun, jota hän ei edes tiedä käyvänsä. Syöpä ei ole vain armoton sairaus, se on myös kolossi, joka kääntää elämämme ylösalaisin. Se on petollinen sairaus, joka koettelee fyysisen voimamme lisäksi myös henkistä kestävyyttämme. Enkä puhu vain diagnoosista, vaan sen mukanaan tuomasta taakasta. Vanhemman, jonka on katsottava lastaan kasvoihin ja kerrottava hänelle haavoittuvana hetkenä, että kaikki järjestyy, vaikka hän ei tiedä, järjestyykö se todella. Mirunalla on alveolaarinen rabdomyosarkooma, julma, hengenvaarallinen syöpämuoto, joka vaatii kiireellistä, monimutkaista hoitoa ja useita leikkauksia. Raskain sydämin ja ylivoimaisen avuttomuuden tunteen vallassa nostamme hätäsignaalin. Emme pyydä sääliä vaan empatiaa tätä pientä lasta kohtaan, jota armoton diagnoosi piinaa.

Kyse ei ole vain taistelusta pienen tytön elämän puolesta, vaan myös perheen tulevaisuudesta ja hymystä, joka ansaitsee loistaa jälleen lapsen kasvoilla. Jos maailmassa on ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan edes pienellä eleellä, tietäkää, että Mirunalle tuo ele voi merkitä pientä elämää.

Voimme tukea häntä jakamalla hänen tapauksensa tai antamalla pienen panoksen.

Olemme ikuisesti kiitollisia ja kiitämme teitä kaikesta avusta!