Rakkaat ystävät, on vaikea pukea sanoiksi sitä, mitä tuntee, kun elämä muuttuu jatkuvaksi taisteluksi sen pelastamiseksi, mikä on sinulle rakkainta. Se on tunne, jonka vain vanhempi, joka on saanut kauhean diagnoosin, voi todella ymmärtää: se tuska, kun näkee lapsensa joutuneen taisteluun, jota hän ei edes itse tiedä käyvänsä. Syöpä ei ole vain armoton sairaus, vaan myös jättiläinen, joka kääntää elämämme ylösalaisin. Se on petollinen sairaus, joka koettelee paitsi fyysistä voimaamme myös henkistä joustavuuttamme. Enkä puhu vain diagnoosista, vaan kaikesta siitä taakasta, jonka se tuo mukanaan. Vanhempi, jonka on katsottava lastaan silmiin ja sanottava hänelle haavoittuvaisena hetkenä, että kaikki tulee olemaan hyvin, vaikka hän ei tiedä, onko se todella niin. Miruna sairastaa alveolaarista rabdomyosarkoomaa, julmaa syöpää, joka uhkaa hänen henkeään ja vaatii kiireellistä monimutkaista hoitoa ja useita leikkauksia. Raskaalla sydämellä ja musertavan voimattomuuden tunteen vallitessa lähetämme avunpyynnön. Emme vetoa sääliin, vaan empatiaan tätä armotonta diagnoosia kärsivää pientä lasta kohtaan.

Tämä ei ole vain taistelu pienen tytön hengestä, vaan taistelu perheen tulevaisuudesta, hymystä, joka ansaitsee loistaa jälleen lapsen kasvoilla. Jos maailmassa on ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan, vaikka vain pienellä eleellä, tiedätte, että Mirunalle se ele voi merkitä ylimääräistä elämänhetkeä.

Voimme tukea häntä jakamalla hänen tarinansa tai antamalla pienen lahjoituksen.

Olemme teille ikuisesti kiitollisia ja kiitämme teitä kaikesta avusta!