12 vuoden avioliiton jälkeen huomasin eläväni narsistin kanssa... nöyryyttämistä, lyömistä, en edes tarvitse kuvailla sitä, henkistä väkivaltaa... siedin kaiken. Lähdin kotoani, tai oikeastaan minut heitettiin ulos kodistani, jotta voisin toteuttaa toisen ihmisen unelman... jos sitä niin voi kutsua. Ostimme talon, minulla on kaksi kaunista lasta ja lemmikkejä. Yhtäkkiä eräänä päivänä paljastui se todellinen kasvot, joita en halunnut nähdä kaikkina näinä vuosina. Kaikesta siitä, mitä olin uhrannut... En näe lemmikkejäni, päädyin hetkeksi talostamme kadulle ja nukuin autossa talvella. Näin lapsia vain harvoin. Olin täysin pohjalla. En halunnut olla täällä ja uskoa, että mikään paranisi. Sitten ihmiset auttoivat minua löytämään asunnon (erittäin kalliin), mutta en voinut valita, vaan minun piti ottaa se, mikä oli tarjolla, ja rakentaa alusta alkaen turvallinen ympäristö lapsille, jotta voisin pitää heidät lähelläni. Tällä haluaisin aloittaa alusta, vetää viivan alle, pitää lapset lähelläni, luoda kodin niin kuin sen pitääkin olla, eikä minulla olisi pulaa ruoasta itselleni, lemmikeille tai lapsille – heille ei ole koskaan ollut pulaa, he ovat aina etusijalla, mutta se tunne... Tietenkin teen töitä, mutta se ei riitä kattamaan kaikkea... Ex-mieheni vei minulta kaiken eikä palauttanut mitään, minulle jäi vain velkoja...Haluaisin pyytää apua keneltä tahansa, vaikka vain ylimääräinen kruunu auttaisi... Jos jotain kerätään, en tiedä, ehkä kyllä, ehkä ei. Varat käytetään tietysti lasten ja eläinten elättämiseen sekä helpottamaan nousua jaloille. Lapset voisivat kokea kanssani retkiä, joita en voi heille nyt tarjota...🪷 Kiitän sydämestäni jokaisesta, vaikka se olisi vain yksi kruunu.