Nimeni on Einar, ja olen syntynyt viisilapsisen perheen toisena lapsena.

Niin kauan kuin muistan, olen elänyt ahdistuksen ja lähes irrationaalisen sairauspelon kanssa. Lapsuudesta asti olen huolehtinut terveydestäni — kuvitellut sairauksia, joita minulla ei ollut, ja pelännyt aina, että jotain kauheaa saattaisi tapahtua. Ironista kyllä, tuo pelko on nyt toteutunut.

Kun olin 18-vuotias, muutin kotoa riidan jälkeen alkoholiongelmaisen isäpuolen kanssa. Siitä hetkestä lähtien minun piti oppia, mitä itsenäisyys todella tarkoittaa – aloittaa tyhjästä ja yrittää rakentaa elämäni omin voimin. Vuosien varrella minulla on ollut rauhallisia hetkiä ja vaikeita hetkiä, mutta sisälläni on aina ollut kaipuu vakauteen, yksinkertaisuuteen ja rauhalliseen elämään luonnon lähellä.

Olen nyt 35-vuotias. Monien virheiden ja huonojen valintojen jälkeen olin vihdoin alkamassa saada elämäni takaisin raiteilleen – kunnes heinäkuussa minulla diagnosoitiin silmän verkkokalvon melanooma, harvinainen ja vakava silmäsyöpä.

Tällä hetkellä syöpä ei ole levinnyt silmääni pidemmälle, mutta tämä diagnoosi on muuttanut kaiken. Olen parhaillaan hoidossa ja teen parhaani pysyäkseni toiveikkaana ja vahvana.

Tämä matka on ollut sekä nöyryyttävä että herättävä. Epävarmuuden kanssa eläminen on saanut minut näkemään elämän selkeämmin – kuinka hauras se on ja kuinka tärkeää on pitää kiinni toivosta, vaikka se olisi vaikeaa.

En olisi koskaan kuvitellut, että joudun jonain päivänä tilanteeseen, jossa joudun pyytämään apua, mutta tässä sitä nyt ollaan – yritän rakentaa elämääni uudelleen, askel askeleelta.

Jos olet ottanut aikaa lukea tarinani, olen siitä syvästi kiitollinen.

Tukesi – olipa se sitten lahjoitus tai yksinkertaisesti tämän sivun jakaminen – merkitsee minulle enemmän kuin voin koskaan sanoin kuvata. Se antaa minulle toivoa siitä, että voin päästä jaloilleni, kerätä voimani ja elää rauhallisempaa, terveellisempää ja merkityksellisempää elämää.

Kiitän teitä sydämestäni siitä, että olette lukeneet tämän, välittäneet ja uskoneet, että jokainen elämä ansaitsee toisen mahdollisuuden.

Kiitollisin mielin,

Einar