Hei, hyvät hyväntekijät!

Haluaisin aloittaa tästä paikasta kiittämällä Jumalaa, Mariaa ja Pyhää Joosefia sekä kaikkia perheemme suojelusenkeleitä ja arkkienkeleitä koko elämämme ajalta ja kaikista niistä armoista, joita olemme saaneet heiltä enkelien kautta ihmisen ihossa täällä maan päällä.

Kiittäkää Jumalaa!

Ensinnäkin haluaisin kirjoittaa, että olen tietoinen siitä, että täällä on keräyksiä hyvin sairaille ihmisille/lapsille/perheille ja koko elämäni ajan minulla on ollut ongelmia pyytää apua tai tukea muilta ihmisiltä, mutta elämässämme tuli sellainen hetki, että päätin, että Herra Jumala toimii enkeliensä kautta maan päällä, jotka ovat hyväsydämisiä ihmisiä, ja koska voin rehellisesti myöntää, että emme selviä yksin, ehkä kannattaa uskaltaa jakaa elämäntarinamme:) niin......

Ensiksi haluaisin kertoa teille hieman perheestämme :)

Olemme 9-henkinen perhe Krakovasta, minä olen Weronika (39), mieheni Karol (42) ja meillä on 7 poikaa: Gabriel Jozef (13), David Jozef (12), Maximilian Jozef (11), Dominik Jozef (9), Ignacy Jozef (7) ja kaksoset Antoni Jozef ja Jozef Michal (5).

Kuten te, rakkaat enkelit, olette varmaan huomanneet, kaikilla lapsillamme on Joseph toisena nimenä ja yhdellä Joseph etunimenä. Kyllä. Perheemme suojeluspyhimys on Pyhä Joosef, jonka valitsimme 13 vuotta sitten. Pyhälle Joosefille olemme velkaa kaikki elämässämme tapahtuneet ihmeet ja sen, että monien muutosten jälkeen olemme edelleen yksi perhe.

Elämänseikkailumme alkoi vuonna 2011, kun menimme mieheni Karolin kanssa naimisiin).

Mieheni on kotoisin suurperheestä Masuriasta, minä olen kotoisin Krakovasta, minulla on vain yksi nuorempi sisko ja tapasimme Varsovassa töissä (monet nauravat, että se on niin melkein keskellä tietä).

Mieheni työskenteli ja työskentelee edelleen, ja minä olen huolehtinut lapsistamme 13 vuotta. He tarvitsevat emotionaalista ja kasvatuksellista tukea sekä neuvontaa, koska joillakin heistä on erityisopetuksen todistukset ja muita häiriöitä, ja kasvatusprosessi etenee hitaammin, koska jokainen heistä tarvitsee yksilöllistä huomiota, huolenpitoa ja omistautumista, ja silti olemme yksi perhe, joten tietenkään päivässä ei ole tarpeeksi tunteja, jotta koko perhe voisi lähteä ulos tai mennä jonnekin.

Vaikein tilanne tällä hetkellä oli kuitenkin asumistilanne, jossa vuonna 2017 meidät kutsuttiin rakkaan isoäitini kuoleman jälkeen asumaan isoisäni luokse, jotta voisimme huolehtia hänestä hänen kuolemaansa asti, joka tapahtui vuonna 2021. Käyttämämme pinta-ala on 64 M2. Talo on 1970-luvulta, katossa ei ole eristystä, se on eristämätön ja syksystä kevääseen tulee kosteutta ja käytännössä joka vuosi on tehtävä remontti tyhjästä. Myös asennukset ovat vanhoja. Jotta voisimme asua täällä kunnolla, meidän olisi investoitava useita satoja tuhansia zlotya, eikä meillä olisi siihen varaa. Päätimme mieheni kanssa, että ainoa oikeudenmukainen ratkaisu oli myydä talo ja ostaa jotain parempikuntoista. Ja niin kävikin. Tämän vuoden maaliskuun alussa myimme isoisän talon, ja Pyhän Joosefin aattona allekirjoitimme kauppakirjan uuden talon ostamisesta, mutta emme Krakovasta. Isoisän talon myynnistä saamamme summa ei riittänyt uuden asunnon ostamiseen näin suurelle perheelle Krakovasta. Aloimme etsiä pienen Puolan voivodikunnassa, ja niin kävi, että löysimme talon, jossa näin suuri perhe voisi asua arvokkaasti. Löysimme tämän talon Tarnówin kaupunginosasta. Talo on hieno, siinä on vielä kaksinkertaiset puuikkunat, eikä sitä ole eristetty, mutta katto on eristetty. Talo on hyvin hoidettu, vaikka se on 33 vuotta vanha, siinä ei ole kosteutta ja sinne mahtuu koko perheemme, jotta jokaisella on tilaa itselleen. Ainoa haittapuoli on, että talossa ei ole aitaa. Talo maksoi itse asiassa yhtä paljon kuin mitä myimme talon ukin jälkeen. Haaveilemme kaikkein yksinkertaisimmasta paneeliaidasta, jossa on kuvassa näkyvä perustus. Tarvitsemme 120 m aitaa sekä sisäänkäyntiportin ja portin. Olemme laskeneet, että tarvittava summa on 13 000 zlotya. Koska muutamme suurkaupungista maaseudulle 30. toukokuuta tänä vuonna, eli reilun viikon kuluttua, minun on logistisesti hankittava ajokortti, jotta voin jatkaa poikieni kanssa neuvolaan tai erikoislääkäreille ja tehdä ostoksia näin suurta perhettä varten, kun mieheni on töissä. Ajokorttikurssi Tarnowissa maksaa 3 000 zlotya.

Viimeisenä haaveenamme on lähteä ensimmäistä kertaa 14 vuoteen viikoksi Masurian järvialueelle koko perheemme kanssa (ennen kuin miehemme aloittaa uuden työnsä Tarnowissa), jotta lapsenlapset voisivat tavata lapsenlapsenlapsenlapsen ja päinvastoin, ja myös tavata miehemme perheen näin monen vuoden jälkeen. Tähän asti meillä ei ole ollut varaa lähteä jonnekin näin suuren perheen kanssa.

Tiedän, että 20 000 puntaa on paljon rahaa näinä aikoina, jolloin kaikilla on vaikeaa. Olemme kuitenkin hyvin iloisia kaikista lahjoituksista ja jo nyt yhdeksän sydämestämme:) kiitämme teitä kovasti, rakkaat enkelit ihmisen ihossa ja siunaamme teitä.

Kaikille hyväntekijöillemme, jotka ovat halukkaita auttamaan meitä toteuttamaan nämä kätketyt unelmamme, tilaan ikuisen Jumalan siunauksen messun bernhardiinisisarilta Pyhän Joosefin pyhäkössä Krakovassa kiitokseksi heidän avoimista rakastavista sydämistään, jotka tietävät, että kaikki, mitä meillä on elämässä, kuten Perhe, elämä, terveys, mutta myös työ, koti ja jopa raha-asiat, on Jumalan antama armo ja jotka moninkertaistavat tämän armon jakamalla sen muiden kanssa.

Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja teidän perheitänne!

Rukouksillamme muistoksi,

Weronika Niedźwiecka ja hänen perheensä.