Hei, nimeni on Tina, enkä osannut odottaa mitään tällaista!!!

Anteeksi, mutta jotenkin elämä vain vyöryy ylle yhtäkkiä. Minulle diagnosoitiin COPD III Gold -tauti toisen raskauteni aikana. Olen puuseppä ja lukkoseppä, tai no, olin. Ja rakastin työtäni. Olin työpaikallani paljon rakennustyömailla ja viikonloppuisin tapahtumissa. Kaupunkijuhlat, pystytys ja purku. Joulumarkkinat, pystytys ja purku.

Ja lopun ajasta olin äiti, jolla oli isoäiti ja äiti tukena taustalla. Tilanne tietenkin paheni vuosien mittaan, ja minun piti lopettaa työnteko. Pojat rakastivat sitä, kun vein heidät torstaiaamuisin kouluun tai päiväkotiin, ja he tiesivät, että isoäiti eli heidän iso-isoäitinsä hakee heidät tänään ja äiti tulee illalla ja kantaa meidät autoon – siellä tuoksui aina sokerivillalta ja makkaralta, he sanoivat. Kun en enää jaksanut, isoäitikin sairastui, hän sai dementian. Joulukuussa hän valitettavasti kuoli, ja nyt äidillä on dementia. Mutta äitini on valitettavasti "mokanut". Hänet on nyt määrätty hoitoon tuomarin päätöksellä. Koska hän ei itse halunnut uskoa, mitä oli meneillään. Hän ei maksanut vuokraa, sähköä eikä muita tärkeitä asioita. Eikä kukaan tiedä, missä rahat ovat. Olen nyt aivan yksin ja minun on huolehdittava kaikesta. Sairaanhoitokulkuneuvoni on kuitenkin mennyt rikki. Minulla on Erad Agora 10 km/h. Se riittää kuitenkin ostoksille ja äidin luona käymiseen. Voitteko auttaa minua? Esitän mielelläni laskut. Tarvitsen vain nyt tätä apua. Olen yrittänyt selvittää loput asiat sosiaalitoimiston, kunnallisten laitosten ja vuokranantajan kanssa. Toivon, että he ovat kärsivällisiä. Mutta minun on päästävä liikkeelle. Äitini on aivan yksin. Ei vierailijoita!!! Olkaa kilttejä, pyydän. Kiitos.