Hei, nimeni on Klaudia. Olen 24-vuotias ja sairastan epilepsiaa.

Asun äitini kanssa yksin. Isäni oli alkoholisti, ja hän käytti meihin vuosien ajan väkivaltaa - psykologista, fyysistä ja taloudellista. Lopulta hän heitti meidät ulos talosta. Meille ei jäänyt mitään - ei kattoa pään päälle, ei tukea, ei rahaa.

Äitini valtavan voiman ja päättäväisyyden ansiosta onnistuimme aloittamaan kaiken alusta. Äitini löysi työpaikan ja teki kaikkensa, jotta tunsin oloni turvalliseksi. Meillä on vihdoin rauhaa, hiljaisuutta ja edes jonkinlaista vakautta.

Mutta todellisuus on vaikea. Sairauteni vaatii jatkuvaa hoitoa ja säännöllisiä lääkärikäyntejä. Lääkkeet ovat kalliita, ja sitten ovat vielä päivittäiset menot, laskut, vuokra, ruoka. Äiti tekee kokopäivätyötä, mutta yksi palkka ei riitä. En voi vielä ottaa työtä vastaan - saan usein kohtauksia, joskus jopa useita kertoja viikossa, ja kestää kauan toipua niistä.

En pyydä paljon - jokainen maksu, pienikin, auttaa meitä selviytymään vielä kuukauden ilman pelkoa siitä, että emme pysty maksamaan lääkkeitä tai että sähköt katkaistaan. Unelmoin siitä, että jonain päivänä voisin palata terveeksi ja itsenäiseksi, auttaa äitiäni ja antaa hänelle edes vähän siitä, mitä hän antoi minulle.

Kiitos etukäteen jokaiselle, joka päättää tukea meitä.

Se on meille valtavan tärkeää.

Klaudia💗