ahdollisuudesta ja toivosta raskain sydämin osoitan teille pyyntöni. Tällä hetkellä tunnen olevani eksyksissä, enkä tiedä, mihin kääntyä, koska ne, joihin luotin eniten, ovat saaneet minut ymmärtämään, että olen arvoton, jopa niin, että minusta tuntuu, että katoamiseni olisi parempi. Kaikki ponnistukseni unelmieni toteuttamiseksi kohtasivat katumuksen ja halun luovuttaa. Olen tehnyt parhaani vastustaakseni tätä painostusta, mutta mitä enemmän yritän, sitä huonommin voin henkisesti, ja elämä näyttää saavan minusta yliotteen.

Elämäni on ollut jatkuvaa kamppailua, täynnä nöyryytyksiä paitsi omien vanhempieni taholta, joille opiskeluni oli ainoa lohtu. Mutta täälläkin kohtaan paineita, joita en voi hallita ja jotka estävät minua tuntemasta oloani mukavaksi. Velat kasaantuvat ja uuvuttavat minut siihen pisteeseen, että minun on otettava lääkkeitä lepäämään.

Ulkomaalaisena opiskelijana yli 10 000 euron velat ilman perheen tukea ja apurahaa tekevät tilanteestani hyvin vaikean. Tarvitsen todella apuanne, koska en selviä tästä kaikesta yksin.

Jos voitte antaa minulle edes 1/3 lukukausimaksujeni kokonaissummasta, jotta voisin selviytyä osasta ja vapautua taakasta, olisin ikuisesti kiitollinen. Kiitän teitä harkinnastanne.