💔 Älköön tämä tarina jääkö huomaamatta...

En ole huomionhakuinen. Minun ei ole helppo kirjoittaa tätä. Olen työskennellyt yli 20 vuotta, en ole koskaan pyytänyt apua julkisesti, enkä ole koskaan pitänyt itseäni ihmisenä, joka "ansaitsee" sääliä. Mutta nyt... nyt minulla ei ole vaihtoehtoa.

Sydämeni on särkynyt.

Poikani on sairas. Harvinainen sairaus, neutropenia, heikentää hänen immuunijärjestelmäänsä ja vaatii jatkuvaa huomiota. Joka päivä on kamppailua suojellakseen häntä, tarjotakseen hänelle ruokaa, lämpöä ja katto pään päälle. Kaikki mitä meillä oli, on mennyttä, mutta rakkaus ja toivo eivät ole.

En etsi sääliä. En etsi suosionosoituksia. Etsin apua – koska rakkaus lastasi kohtaan ei ole heikkous, vaan vahvuus. Jokainen euro, jokainen pieni apu antaa hänelle mahdollisuuden hengittää, syödä ja selviytyä. Jokainen tuen hetki kertoo meille, ettei meitä ole unohdettu.

Tämä ei ole tarina medialle. Tämä ei ole projekti. Tämä on minun elämäni, poikani, meidän todellisuutemme. Jos voit, auta meitä. Jos et voi, jaa tämä tarina. Kerro ihmisille, että numeroiden ja tilastojen takana on lapsia ja äitejä, jotka taistelevat elämän, ihmisarvon ja toivon puolesta.

Paljon kiitoksia,

Äiti, joka yhä hengittää ja rakastaa.