Nimeni on Elisa, olen kaksikymmentä vuotta vanha, ja kaksi vuotta sitten lähdin Italiasta tavoittelemaan unelmiani. Kun saavuin Kreikkaan, olin yksin, kokematon, mutta täynnä toivoa. Siellä tapasin hänet, jonkun, joka otti minut vastaan ja auttoi minua kuin kukaan ei ollut koskaan ennen tehnyt. Meidän välillemme syntyi kirkas ja intensiivinen rakkaustarina, täynnä naurua, suunnitelmia ja pieniä arjen seikkailuja. Yhdessä koimme unohtumattomia hetkiä, ja uskoin, ettei mikään voisi koskaan erottaa meitä.

Sitten alkoi ilmetä vaikeuksia. Taloudellisia ongelmia, kriisissä oleva yhteiskunta, arjen huolet. Silti taistelimme joka kerta rinta rinnan. Uskoin, että rakkaus voittaisi kaiken.

Kun sain tietää olevani raskaana, pelon aalto valtasi minut: pelko siitä, että perheeni tuomitsisi minut, pelko siitä, että joutuisin keskeyttämään opintoni, pelko siitä, etten pystyisi selviytymään tämän lapsen syntymästä ja kasvatuksesta. Mutta silloinkin päätimme jatkaa tätä elämää yhdessä. Rakkaus tuntui vahvemmalta kuin mikään haaste.

Mutta elämä oli varannut meille vieläkin ankaramman iskun. Taloudellinen tilanne romahti, yritykset menivät konkurssiin, ja hän sairastui syöpään. Vain muutamassa kuukaudessa näin hänen kuihtuvan silmieni edessä, jättäen minut yksin, lapsen kohdussani ja ilman turvaa.

Nyt olen kuudennella kuulla raskaana, yksin, veloissa ja työssä, joka ei riitä. Jokainen päivä on taistelua suojella sisälläni kasvavaa elämää, selviytyä synnytyksen kustannuksista ja varmistaa turvallinen tulevaisuus vauvalleni.

En voi luovuttaa. Tämä pieni ihminen ansaitsee tulla maailmaan, kasvaa turvallisesti ja elää elämää, joka on täynnä mahdollisuuksia. Jokainen ele, pienikin, voi vaikuttaa.

Jos voit, auta minua pitämään kotini ja antamaan vauvalleni turvallisen tulevaisuuden. En pyydä sääliä, pyydän vain mahdollisuutta.