Olen Zsanett Unkarista.

Vuonna 2024 olin pitkään sairas; aluksi olin sairauslomalla selkävaivojen takia, ja sen jälkeen minua alkoi huimata.

Asia pelotti minua melkoisesti, koska aluksi luulin, että minulla on aivokasvain.

Kävin useita kertoja neurologin luona, korvalääkärillä, kardiologilla, silmälääkärillä ja pääni CT-kuvauksessa, mutta missään ei otettu ongelmaani vakavasti. Tunsin niin ja tulin yhä epätoivoisemmaksi, ja huimaus vaikeutti myös jokapäiväistä elämääni.

Kahdeksan kuukautta myöhemmin asia selvisi, kun kävin jo kolmannen kerran korva-, nenä- ja kurkkulääkärillä, koska en jättänyt asiaa siihen, vaan halusin tietää, mikä aiheutti huimaukseni.Lääkäri, jonka luona kävin, kysyi minulta, odotanko hänen kertovan huimaukseni syyn. Vastasin, että kyllä. Hän tutki minut perusteellisesti ja löysi vihdoin syyn.

Hän sanoi, että yksi kaulanikaman ulokkeista painaa kaulalihastani, mikä aiheuttaa huimaukseni. Hän määräsi minulle fysioterapiaa, ja hoitojen jälkeen, kiitos Jumalan, huimaukseni loppui. Työpaikallani ei suvaittu pitkäaikaista sairauslomaani, ja sainkin esimieheltäni loukkaavia kommentteja sen vuoksi.

He halusivat rangaistuksena siirtää minut toiseen tehtävään ja lähettää minut lomani aikana työterveyslääkärin tarkastukseen, mikä on lainvastaista. En halunnut suostua tähän, ja silloin minua uhkailtiin, että tällä olisi vielä seurauksia.Tämän jälkeen irtisanouduin välittömästi perustellusti, koska silloin mitta tuli täyteen.

Olin työskennellyt 19 vuotta tunnollisesti kyseisessä työpaikassa, eikä ollut helppoa päättää "hyppäää tyhjyyteen", mutta kun otetaan huomioon, miten minua kohdeltiin sairaudeni vuoksi, josta kukaan ei voi mitään, tein sen. En saanut edes erorahaa. Huhtikuussa isäni sai aivohalvauksen, mikä rasitti minua henkisesti kovasti, ja autoin äitiäni isän hoitamisessa aina heinäkuun loppuun asti.Nyt, kiitos Jumalan, hän on toipunut melko hyvin. Täällä Unkarissa työttömyyskorvausta maksetaan vain kolmen kuukauden ajan, sen jälkeen ei mitään.Olen korkeakoulutettu opettaja, ja eräs työnantaja sanoi minulle puhelinkeskustelumme aikana, ettei minun kannata edes lähettää ansioluetteloani, koska he joutuisivat maksamaan minulle liikaa palkkaa.

Kaikki säästöni ovat jo loppuneet, joten haluaisin pyytää niitä, joita tarinani on koskettanut, auttamaan minua pääsemään jälleen jaloilleni.

Kiitos paljon tuestanne.