Marina, kotoisin Concarnista, ja Mikael, mieheni, kotoisin Brestistä, ovat omistaneet talomme 5 vuotta... rakastuimme siihen lastemme vuoksi, ja meidän oli välttämätöntä työskennellä siinä samalla kun huolehdimme lapsista, joita elämä on vahingoittanut....

Se on tarkoitettu suureksi taloksi 8 hengelle, joka on hyväksytty työskentelyyn... kaikki on olemassa, jotta voitte tuntea olonne hyväksi...

Kuitenkin 45 päivää ostoksemme jälkeen, keskellä yötä, keittiön valaisimista vuoti vettä, ja helvetti oli irti.

Tajusimme pian, että tämä ei ollut mitään uutta ja että 10 vuotta vanhassa talossa oli jo ollut monia tämäntyyppisiä ongelmia... Mutta nyt on liian myöhäistä, emme voi enää kääntyä takaisin... COVID-kausi ei auttanut asiaa...

Sitten alkoi oikeudellinen kierre... se on pitkä... hyvin pitkä... Ensimmäinen asiantuntijalausunto vuonna 2021... Asianajajan palkkiot ja ennakot, jotka meidän on maksettava vaikka olemme huonon tilanteen uhreja....

Tukehdumme lakimiesmaksujen painon alle.... Lämmityslaskut, jotka ovat käsittämättömiä, kosteus on kallista lämmittää.... huone, joka on täysin homeessa... Joudun luopumaan työstäni ja menettämään samalla tuloni... Sitten terveydentilani oikut, joka romahti vuonna 2024, kun todettiin rappeuttava sairaus... Vajosin vakavaan masennukseen...

Meillä ei ollut enää varaa asianajajaan, ja eräs asiantuntija vaati 5 000 euroa arvionsa jatkamisesta...

Myymme toisen auton korjataksemme toisen, ja jokainen päivä on painajainen laskujen kasaantuessa...

Tästä talosta, joka on työvälineemme, on tulossa taakkamme... Mutta oikeus on hidasta... ja aivan liian kallista meille...

Niinpä keksimme tämän rahaston, jonka avulla voimme maksaa asianajajamme, jotta oikeusistuin voisi tunnustaa, että olemme petoksen, salattujen vikojen ja luottamuksen rikkomisen uhreja.

Jotta voimme näyttää kolmelle lapsellemme, että meillä on vielä voimia taistella heidän ja itsemme puolesta...

Uskon ihmisiin... Olen tehnyt työni siellä... Uskon, että me kaikki, vain vähän, voimme tehdä paljon...

Auttakaa meitä, tie on vielä hyvin pitkä, liian pitkä. On kulunut viisi vuotta siitä, kun helvettimme alkoi, emmekä voi luovuttaa.

Viisi vuotta olemme tunteneet olevamme hyvin yksin... Nykyään olen varma, että jokainen ihmissydän voi yhä sykkiä toisten puolesta, ja lähimmäisen auttaminen on hieno osoitus solidaarisuudesta... Anna minun uskoa, että se on yhä mahdollista.

Pienestä pikkuisesta asiasta voi tulla jotain majesteettista... teidän apunne on majesteettista meille...