Harjoitan pastoraalista työtäni köyhien kristittyjen parissa Pyhän Paavalin seurakunnassa Mzimbassa, Malawissa. Seurakunta kattaa erittäin laajan maaseutualueen, ja monet seurakuntalaisista asuvat hajallaan sijaitsevissa kylissä kaukana seurakunnan keskuksesta. Nämä yhteisöt ovat uskon ja hartauden rikkaita, mutta kohtaavat usein suuria aineellisia vaikeuksia.

Heidän palvelemisensa on sekä suuri etuoikeus että vaativa tehtävä minulle ja muille pastoraalisen työn tekijöille. Yksi suurimmista haasteistamme on pitkät etäisyydet seurakunnan ulkoasemien välillä. Monet kristilliset yhteisöt sijaitsevat kaukana, ja teitä on usein vaikea kulkea, etenkin sadekauden aikana. Tämän vuoksi uskovien luo pääseminen säännöllisesti on vakava haaste.

Kirkon palvelijoina meitä kutsutaan viemään sakramentit – erityisesti eukaristia, sovitus ja sairaiden voitelu – kaikille Jumalan kansalle. Ilman luotettavaa kuljetusta emme kuitenkaan aina pysty käymään joissakin yhteisöissä niin usein kuin haluaisimme. Tämä tarkoittaa, että monet uskovat, jotka kaipaavat syvästi sakramentteja ja pastoraalista läsnäoloa, joutuvat odottamaan pitkään ennen kuin he voivat niitä vastaanottaa.

Tästä syystä tuki pastoraalisille resursseille, erityisesti kuljetuksille, merkitsisi valtavaa eroa tehtävässämme. Luotettavien kuljetusvälineiden avulla voisimme matkustaa useammin syrjäisille yhteisöille, viettää sakramentteja säännöllisesti, seurata sairaita ja vanhuksia sekä vahvistaa hoidettavaksemme uskottujen ihmisten uskoa.

Tukenne ei tarjoaisi pelkästään käytännön apua, vaan se auttaisi tuomaan kirkon elävän läsnäolon yhteisöihin, jotka kaipaavat hengellistä ravintoa. Se antaisi meille mahdollisuuden tavoittaa kaukana asuvat, vahvistaa heidän uskoaan ja varmistaa, ettei kukaan St Paulin seurakunnan jäsen tunne olevansa unohdettu.