Askel askeleelta kohti normaalia elämää
Askel askeleelta kohti normaalia elämää
Alkuperäinen Unkarilainen teksti käännetty Suomalainen
Alkuperäinen Unkarilainen teksti käännetty Suomalainen
Kuvaus
Aloitin valtion huostassa, ja tällä hetkellä työskentelen kuusi päivää viikossa Itävallassa, mutta en silti pääse eteenpäin.
Olen 42-vuotias, työskentelen keittiössä ja olen viimeisten 20 vuoden aikana maksanut 30 miljoonan forintin perintövelan minimipalkalla.
Haluaisin opiskella, kehittyä ja rakentaa vakaata elämää, mutta siihen tarvitsen apua.
Kuukausittainen tuki antaa minulle mahdollisuuden paitsi selviytyä, myös todella päästä eteenpäin!
Tavoitteenani ei ole selviytyminen, vaan se, että voisin kerran elää vakaata, itsenäistä elämää!
Haluaisin ensimmäistä kertaa elämässäni kokea, millaista on olla riippumaton muista, millaista on olla epävarma, jos jääkaappi menee rikki. Kokea, että tämä on esimerkiksi ratkaistavissa oleva asia.
Haluaisin 42-vuotiaana tietää, että minulla on koti, johon palata, ja että minullakin voi olla lapsi, jonka voin auttaa elämään.
Olen pahoillani, että joudun turvautumaan tuntemattomiin ihmisiin, mutta en tunne edes omaa perhettäni, joten häpeän itseäni, mutta toivon saavani anteeksi!
