Apua hädän hetkellä... Epätoivoinen vetoomus

Kirjoitan teille tänään hyvin henkilökohtaisen ja tuskallisen pyynnön. Kyse on tarinasta, joka on vaivannut minua monta vuotta ja johon en vieläkään löydä ratkaisua.

Minulla oli jokin aika sitten suhde mieheen, joka tuhosi minut henkisesti ja taloudellisesti. Hän oli psyykkisesti sairas, manipuloiva ja johdatti minut yhä syvemmälle riippuvuuteen. Otin tuolloin lainoja nimissäni täyttääkseni hänen toiveensa ja auttaakseni häntä, uskoen aina, että se oli oikein. Rahat katosivat kuitenkin hyvin nopeasti, enkä koskaan ymmärtänyt, minne ne menivät. Loppujen lopuksi lainoja oli kaksi ja useita pieniä summia, kaikki minun nimissäni, yhteensä noin 50 000 euroa. Velat, jotka otin, ovat yhä olemassa, mutta rahat, jotka lainasin hänelle, ovat jo kauan sitten kadonneet. Ja sain häneltä takaisin vain 2000 euroa, koska hän kieltäytyi maksamasta minulle takaisin sitä, mitä hän oli minulle oikeasti velkaa.

Perheeni ei tukenut minua. Kun pakenin ex-poikaystävääni vuosi sitten ja elin kaduilla Puolassa, vanhempani toivat minut takaisin Saksaan, mutta he eivät koskaan antaneet minulle mitään todellista apua. Kun palasin takaisin, minun oli pärjättävä yksin ilman tukea, sekä henkisesti että taloudellisesti. Tein kovasti töitä vähentääkseni hänen aiheuttamiaan velkoja ja sain viime vuonna maksettua niistä pois 8 000 euroa. Mutta taakka on edelleen aivan liian raskas.

Kaksi kuukautta sitten minulle sattui työtapaturma, joka on pahentanut tilannetta entisestään. Minulla on nyt terveysongelmia ja joudun ensi kuussa olkapääleikkaukseen. Odotan olevani työkyvytön kahdesta kolmeen kuukauteen leikkauksen jälkeen. On myös epävarmaa, pystynkö lainkaan pysymään työssäni onnettomuuden jälkeen. Tämä merkitsee minulle entistä suurempaa taloudellista rasitusta ja entistä vähemmän mahdollisuuksia tilanteeni parantumiseen.

Olen nyt elämäni äärirajoilla. En tiedä, miten selviän tästä tilanteesta yksin. Minulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia maksaa velkoja pois eikä tukea, jota tarvitsen kipeästi päästäkseni jaloilleni.

Siksi käännyn teidän puoleenne siinä toivossa, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät ahdinkoni ja voivat auttaa minua. Pienikin lahjoitus auttaisi minua lyhentämään velkoja ja kattamaan sairauskuluja, jotta minulla olisi mahdollisuus parempaan elämään. Kiitän teitä sydämeni pohjasta, että kuuntelette minua ja tarjoatte apuanne tässä epätoivoisessa tilanteessa.