Hei!

Nimeni on Madalina Stanca-Vasilescu, olen 42-vuotias ja kotoisin Romaniasta. Minulla on kaksi kaunista tytärtä – Rebecca, 16 vuotta, ja Astrid, 9 vuotta.

Kun luulin, että elämäni oli vihdoin vakiintunut, äidilläni todettiin vaiheen 4 rintasyöpä, johon oli levinnyt luumetastaaseja. Siitä lähtien elämäni muuttui stressaavasta helvetiksi. Pystyin hädin tuskin tulemaan toimeen, mutta autoin häntä kaikin mahdollisin tavoin. Hoidin häntä yötä päivää, sillä hän oli jo vuoteenomana. Hän vietti viimeiset puolitoista kuukauttaan sairaalassa, ja minä yövyin hänen luonaan ja menin aamulla kotiin tekemään aamiaista tyttärilleni ja viemään heidät kouluun, minkä jälkeen hain heidät koulusta, hoidin kotityöt, autoin tyttäriäni kotitehtävissä, nukuin vähän ja palasin sitten takaisin sairaalaan. Hänen kuolemansa jälkeen minulla oli jäljellä perheestäni vain isoäitini. Mutta hänkin kuoli kolme vuotta sitten. Nyt minulla ei ole kirjaimellisesti ketään, kenen puoleen kääntyä. Entinen puolisoni ei valitettavasti auta minua millään tavalla.

Koska en pystynyt huolehtimaan itsestäni, terveydentilani alkoi heikentyä. Kehoni on vaikea omaksua kalsiumia, joten tämän ja jatkuvan stressin vuoksi hampaani alkoivat murtua palasiksi päivä päivältä. Minulla ei yksinkertaisesti ole varaa mennä hammaslääkäriin, ja kasvoni ovat suurimman osan ajasta turvonneet toistuvien paiseiden takia. Minulla on myös muita terveysongelmia, kuten vaikea anemia ja muutamia muita. Pahinta ovat kuitenkin nyt hampaideni ongelmat, sillä minulla on jäljellä vain muutama juurta, jotka ovat 100-prosenttisesti mädäntyneet. En voi enää syödä, enkä voi nukkua kunnolla jatkuvan kivun takia ja niin edelleen. Puolet kasvoistani on ollut turvoksissa kolme kertaa viime kuukausien aikana. Romaniassa hammashoitoa ei korvata, joten joudun maksamaan jokaisesta pienestäkin asiasta. Pahinta on, että terveysongelmieni ja nuorimman tyttäreni autismin kirjon häiriön (Aspergerin oireyhtymä) takia en voi tehdä täysipäiväistä työtä, joten minun on tehtävä pieniä töitä siellä täällä yrittäen ainakin saada ruokaa pöytään ja varmistaen, että emme jää laskuissa jälkeen.

Tiedän, että olen kirjoittanut paljon, mutta olen yrittänyt tehdä tästä mahdollisimman lyhyen.

Siunausta teille kaikille!