Eronneena isänä tiedän hyvin, mitä tarkoittaa kärsimys, ei vain henkisesti vaan myös taloudellisesti. Ennen kaikkea olen kokenut kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Kärsin aviorikoksesta, ja kaikesta huolimatta tuomari päätti sijoittaa lapseni heidän äitinsä luokse, viedä taloni (jonka omistin ja jolla oli asuntolaina), määrätä minulle elatusmaksuja, ja olin tuolloin jopa työttömänä. Sain noin 900 euroa NASPI:tä, mutta minun oli otettava 600 euroa asuntolainaan, 300 euroa elatusapuun ja 350 euroa sen auton osamaksuun, jonka ostin äidilleni omiin nimiini. Absurdia, mutta totta! Tällä hetkellä, yli 11 vuotta eron jälkeen, minulla ei ole yhtään euroa taskussa, vaikka minulla on työpaikka, jonka ansiosta ansaitsen keskimääräistä korkeampaa palkkaa, mutta asuntolainan (600 euroa), uuden auton maksun (450 euroa), lapsen elatusmaksun (450 euroa tällä hetkellä), vuonna 2020 tarvitsemani likviditeetin maksun (380 euroa), laskujen, ruokakulujen, lastenhoidon (hoidamme kumpikin 15 päivää kuukaudessa, yhteisesti sovittuina päivinä, ja kaikesta tästä huolimatta elatusmaksut menevät ohi...) joka kuukausi menen yli sen, mitä ansaitsen, niin paljon, että pitkällä aikavälillä tuhlaan sen, mitä minulla oli käyttötililläni. Haluaisin, että minua autettaisiin ja että kunhan saan voimani takaisin, auttaisin apua tarvitsevia perustamalla voittoa tavoittelemattoman järjestön eronneille isille. Unelmani olisi, että pystyisin lopettamaan kaikki nykyiset menoni, jotta en enää kärsisi taloudellisesti ja voisin alkaa katsoa tulevaisuuteen entistä optimistisemmin, mutta tiedän jo nyt, että jos kerään tällä varainkeruukeräyksellä yhden euron, se on jo suuri saavutus. Kiitos, että luitte ilmoitukseni