Hei kaikille, pyydän anteeksi, että häiritsen teitä ja että kirjoitan ihmisille, joita minulla ei ole iloa tavata henkilökohtaisesti, mutta olen niin vaikeassa tilanteessa, etten näe muuta ulospääsyä. Olen ihminen, joka on aina kamppaillut arvokkaasti, ei koskaan kerjäämässä. Tänään kuitenkin huomaan joutuvani pyytämään apua sydän kädessä. Elämääni ovat vaikuttaneet tuskalliset menetykset: isäni, veljeni ja viime aikoina kälyni. Huolehdin sairaasta äidistäni ja olen tehnyt kovasti töitä vanhustenhoidon alalla, mutta en ole kuukausiin onnistunut löytämään vakituista työpaikkaa, ja kulut kasaantuvat.

Nyt olen joutunut ahdinkoon: autoni, joka on vanha mutta välttämätön kulkuväline, vakuutus on vanhentunut. Ilman sitä en pääse mihinkään töihin enkä tee ostoksia perheelle. **300 euroa** voisi antaa minulle hengähdystauon, jotta saisin vakuutukseni kuntoon ja pääsisin taas liikkeelle. Se ei ole suuri summa monelle, mutta minulle se merkitsisi eroa halvaantumisen ja toivon välillä.

En pyydä sitä laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä: olen aina tehnyt kovasti töitä, mutta nyt tunnen tukehtuvani. Jos joku voisi auttaa minua edes pienellä avustuksella, olisin ikuisesti kiitollinen. Lupaan, että heti kun löydän työpaikan, teen vastapalveluksen sitä tarvitseville, koska tiedän, mitä on olla hädässä.

Kiitän teitä koko sydämestäni siitä, että kuuntelitte minua, ja pyydän vielä kerran anteeksi tätä viestiä. Jos voitte, jakakaa pyyntöni: joskus pieni ele voi pelastaa hengen.

Kiitollisuudella ja nöyryydellä....