Rakkaat ystävät

Nimeni on Tereza Jirková, ja olen valmistunut sosiaalityöntekijäksi.

Otin mielelläni vastaan haasteen johtaa varainkeräystä kuudenkymmenen Gazan lapsen tukemiseksi.

Nämä sodan ja pakkosiirtolaisuuden koettelemat lapset tarvitsevat apuamme. Uskon, että jokaisella lapsella on oikeus koulutukseen, ja olen kiitollinen siitä, että voin edesauttaa heidän parempaa tulevaisuuttaan, vaikka vain pienellä tavalla.

Gazan kärsimysten keskellä, jossa joka nurkassa on tuhoa, pienestä, riekaleisesta teltasta loistaa poikkeuksellinen valo. Tämä teltta ei ole pelkkä suojapaikka, vaan todellinen toivon koulu. Nimeni on Asmaa Khalil Abu Mandeel (42), ja työskentelen opettajana Maghazin pakolaisleirillä. Kun sota vei monilta lapsilta koulutuksen, päätin, etten anna pelon ja tietämättömyyden viedä heitä. Yhdessä kolmen muun opettajan kanssa perustimme pienen improvisoidun koulun - teltan - jossa opetamme lapsia rajallisin resurssein. Käytämme vanhoja tauluja ja istumme maassa, mutta päättäväisyytemme on edelleen horjumaton.

Joka päivä kuusikymmentä lasta oppii täällä lukemaan, kirjoittamaan ja unelmoimaan uudelleen. Teltassa on kuitenkin monia ongelmia - se vuotaa, ja sieltä puuttuu tauluja, vihkoja ja sähköä. Silti lapset tulevat päivä toisensa jälkeen toivoa täynnä olevin silmin. Haaveilemme siitä, että jonain päivänä teltta muuttuisi oikeaksi luokkahuoneeksi - turvalliseksi, viihtyisäksi ja varustetuksi kaikella, mitä lapset tarvitsevat oppimiseen. Apusi merkitsisi meille enemmän kuin pelkkää materiaalista tukea.

Se merkitsisi toivoa ja tulevaisuutta kuudellekymmenelle lapselle, jotka sota on repinyt kodeistaan.

Lahjoita Toivon koulua jo tänään ja anna lapsille takaisin voimaa elää!

Rakkaat ystävät.

Nimeni on Tereza Jirkova, ja sosiaalityön jatko-opiskelijana otin mielelläni vastaan haasteen johtaa varainkeruuta kuudenkymmenen Gazan lapsen tukemiseksi. Nämä sodan ja pakkosiirtolaisuuden koettelemat lapset tarvitsevat apuamme.

Uskon, että jokaisella lapsella on oikeus koulutukseen, ja olen kiitollinen siitä, että voin edes pienellä tavalla edistää heidän parempaa tulevaisuuttaan.

Gazan kärsimysten keskellä, jossa joka nurkassa on tuhoa, pienestä riekaleisesta teltasta säteilee poikkeuksellista valoa. Tämä teltta ei ole pelkkä suojapaikka, vaan todellinen toivon koulu.

Nimeni on Asmaa Khalil Abu Mandeel (42), ja työskentelen opettajana Maghazin pakolaisleirillä.

Kun sota vei monilta lapsilta koulutuksen, päätin, etten anna pelon ja tietämättömyyden nielaista heitä.

Yhdessä kolmen muun opettajan kanssa perustimme pienen improvisoidun koulun - teltan, jossa opetamme lapsia rajallisin resurssein. Käytämme vanhoja tauluja ja istumme lattialla, mutta päättäväisyytemme on murtumaton.

Joka päivä kuusikymmentä lasta oppii lukemaan, kirjoittamaan ja unelmoimaan uudelleen. Teltassa on kuitenkin monia ongelmia: se vuotaa, siellä ei ole pulpetteja, ei vihkoja eikä sähköä. Silti lapset tulevat päivä toisensa jälkeen toivoa täynnä olevin silmin. Haaveilemme siitä, että jonain päivänä teltta muuttuisi oikeaksi luokkahuoneeksi - turvalliseksi, viihtyisäksi ja varustetuksi kaikella, mitä lapset tarvitsevat oppimiseen.

Apusi merkitsisi meille enemmän kuin pelkkää materiaalista tukea.

Se merkitsee toivoa ja tulevaisuutta kuudellekymmenelle lapselle, jotka sota on repinyt kodeistaan.

Lahjoita tänään Toivon koululle ja anna lapsille takaisin voimia elää!