Monta vuotta sitten tein virheen, jota seurasi virheiden ketju..... Oli huono aika, en päässyt raskaaksi enkä halunnut luovuttaa, joten tein paljon tutkimuksia, testejä, hoitoja... jotka kaikki olivat aika kalliita ja otin pienen lainan... Tässä on ensimmäinen SUURI virhe, 1500 euroa.... Lainan mukana tuli luottokortti... Vuoden kuluttua tilanne oli huonontunut, olin melkein maksanut lainan pois, mutta minulla oli kaksi luottokorttia maksettavana joka kuukausi.... Minua hävetti... En sanonut kenellekään mitään... En nukkunut öisin miettien mitä tehdä... Sillä välin asumisoikeusmaksut nousivat vuosi vuodelta korkeammiksi ja korkeammiksi... Lopulta tulin raskaaksi, ja siinä kulut taas kasvoivat,

Päätin vaihtaa pankkia, ja he neuvoivat minua ottamaan isomman lainan, jotta voisin sulkea kaiken ja aloittaa alusta. Menin niin pitkälle, että otin 10 000 euron lainan maksaakseni virheet, jotka kumppanini teki salaa, koska hän ei ollut tietoinen kaikesta, ja sitten tulivat taas korkeat asumisoikeuskulut... COVID... Kauhistuttavat sähkön ja kaasun hinnankorotukset... Olin taas pulassa ja minulla oli tämä laina maksettavana...joka kuukausi...maksuerien ja kulujen välillä palkkani ei riittänyt...ja vuonna 2022 pankin neuvojen mukaan otimme pidemmän lainan.... 10 vuotta...pienemmällä maksuerällä..... Siedettävämpi, melkein "unohdettava" 200 euroa kuussa... Mutta kokonaissumma oli 25 tuhatta... 5 tuhatta korkoa... Hyvin korkea... Ja varsinkin aina kertomatta kumppanilleni...

Se loppuu vuonna 2032....

Tähän mennessä minulla on 19 tuhatta (25:stä) vielä maksamatta, ja toiset 5 tuhatta maksan pankille ja loppuu vuonna 2027... Yhteensä joka kuukausi palkastani menee 400 euroa velkoihin..... Loput käytän perhe-elämään.

Olen peloissani, jatkuvasti ahdistunut, en hymyile niin paljon kuin ennen, elän pelossa, että he saavat selville kuinka paljon velkaa minulla on ..jotta en tuntisi oloani liian huonoksi yöllä, pelosta, häpeästä ja syyllisyydestä yritän kovasti yrittää "unohtaa" sen, että minulla on niin paljon velkaa.... Mikä ei sitä paitsi ole tuonut minulle taloudellista tyyneyttä eikä mitään konkreettista vastinetta..... Ja jatkan näin, tuhannen vaikeuden keskellä, selviytyen ja yrittäen olla antamatta perheelleni mitään puutetta, mutta öisin... Yöllä tiedän... Ja itken... Ja pelkään, että hän saa tietää mitä tein ja luulen, että hän jättäisi minut, hän ei enää luottaisi minuun, tiedän.... Mutta 10 vuotta on pitkä aika... 2032 on kaukana... Ja etsin ratkaisuja samalla kun yritän päästä takaisin jaloilleni.....

Voin vihdoin puhua hänelle ahdistuksistani... Tunnustan hänelle osan totuudesta..... Että 5000:sta, ja oloni on jo paljon parempi..... Juuri nyt äidin äkillisen kuoleman jälkeen raha on hänellekin paha ajatus, joka ei anna hänen nukkua rauhassa, osa tileistä on lukittuna odottamassa perinnönjakoa, sitten tulee maksu siitäkin, kukaan ei tiedä kuinka paljon...

Nyt hän tietää 5 000:sta, mutta ei 20 000:sta... ja hän auttaa minua oppimaan laittamaan jotain sivuun myös, mutta on vaikeaa laskea 1200 euroa ja nykyiset elinkustannukset, laskut, yhä kalliimmat ruoan hinnat.... Mutta pystyn siihen, taistelen, mutta selviän.

Mutta ongelmani on se, mitä hän ei tiedä..... Ja että hän ei saa koskaan saada tietää... ja syyllisyys, joka myrkyttää minua...

Miten hän voisi saada tietää?

Jonain päivänä hän haluaisi muuttaa lapsuudenkotiinsa, mutta siellä on töitä tyhjennettävänä, putkia, lattioita, ovia, huonekaluja korjattavana..... Siihen tarvitaan rahaa! Ja meidän on lopetettava asuntolaina asunnosta, jossa olemme nyt, ja otettava toinen asuntolaina talon korjaamista varten... Vuoden päästä, tai ehkä enemmänkin.... Ja pelkään, että jos haen uutta asuntolainaa... Selviää mitä olen tehnyt... Minun on ratkaistava se ensin...

Se on tarina... Toistaiseksi...

Valitettavasti en voi pyytää keneltäkään muulta apua, vanhempani elävät eläkkeellään ja maksavat myös asuntolainansa, veljelläni ei ole niin paljon rahaa, ja hän maksaa myös asuntonsa....

Rukoilen joka ilta, että löydän ratkaisun..... Mutta en löydä sitä...

Tarvitsisin 20k lahjan.... Joku joka on valmis antamaan sen ja unohtamaan sen... Pitää sen salassa ikuisesti...

Kenellä olisi tämä mahdollisuus? Vastineeksi valtavan kiitollisuuteni lisäksi elämästä voin ojentaa käteni ja tehdä jotain etätyötä.....

Kiitos kaikille jotka haluaisivat auttaa minua saamaan rauhan ja hymyn takaisin