Olen erittäin huonossa taloudellisessa tilanteessa. En kestä sitä henkisesti. Työskentelin ulkomailla, ja nyt kun olen työtön enkä löydä töitä, olen velkaantunut puolessa vuodessa. Näen painajaisia siitä, että perintätoimisto koputtaa ovelleni, eikä se ole hyvä asia. Itken ja joskus tunnen, etten enää tiedä, mitä muuta voisin tehdä. Haluaisin muuttaa ulkomaille paitsi työn, myös paremman elämän vuoksi, mutta en voi. Minulla on velkoja, enkä ole varaa matkaan. Perheeltäni en saa tukea, koska hekin ovat huonossa tilanteessa. Rahat menevät kaikkien velkojen maksamiseen ja jos jää tarpeeksi, myös matkaan ulkomaille. Mutta ensin on velat. Jos löytyy joku, jolla on vielä hyvä sydän, olisin iloinen. En tarvitse aineellista lahjaa, olisin onnellinen, jos minulla ei olisi velkoja. Silloin kivi putoaisi sydämeltäni, ja siinä kaikki. Mutta vaikka minulla ei ole, ja tiedän, että joku tarvitsee, annan. Kuten kerran tapahtui rautatieasemalla, jossa koditon halusi vain ruokaa, hän palautti rahat minulle ja sanoi, että jos ostatte minulle jotain syötävää, se riittää minulle. Silloin tiesin, että teen oikein. Mutta nyt olen huonossa tilanteessa, joten toivon, että on vielä joku, jolla on hyvä sydän.