Marika-projekti: Urheilu on kaikille, ketään ei suljeta ulkopuolelle
Marika-projekti: Urheilu on kaikille, ketään ei suljeta ulkopuolelle
Alkuperäinen Italian teksti käännetty Suomalainen
Alkuperäinen Italian teksti käännetty Suomalainen
Kuvaus
Urheilu ei ole pelkästään kilpailua, vaan tunteita, yhteishenkeä ja vapautta. Mutta mitä tapahtuu, kun joku ei fyysisten esteiden vuoksi voi nauttia siitä täysimääräisesti? Juuri tästä syystä syntyi Marika-projekti, aloite, jonka tavoitteena on murtaa nämä rajat ja tehdä juoksemisesta kaikille avointa, ketään syrjimättä.
Kaikki alkoi lokakuussa 2024, kun Marika, 27-vuotias tyttö, jolla on spastinen dystoninen tetrapareesi, saapui juoksukilpailun lähtöviivalle. Vaaleat hiukset, suuret silmät ja hurmaava hymy. Mutta oli yksi ongelma: hänen pyörätuolinsa ei sopinut tuolle reitille. Kramppeista ja vaikeuksista huolimatta Marika ei luovuttanut. Hän taisteli, hymyili ja puri hampaansa yhteen maaliin asti. Ja sitten, hurmaavalla yksinkertaisuudella, hän sanoi: ”Olen pahoillani, olisin halunnut tehdä enemmän”.
Nuo sanat koskettivat suoraan sydäntä niitä, jotka olivat seuranneet häntä siinä haasteessa, Angela G.:tä. Ei ollut hänen tehtäväkseen tehdä enemmän, vaan niiden, jotka pystyivät auttamaan häntä kokemaan juoksun oikealla tavalla. Näin syntyi Marika-projekti juuri Angelan ideasta: kerätä varoja erityisen pyörätuolin ostamiseksi vammaisille urheilijoille, jotta kuka tahansa, joka haluaa kokea juoksun ilon, voi tehdä sen esteettä.
Mutta siinä ei ole kaikki. Kun Marikalle ehdotettiin pyörätuolin ostamista hänelle itselleen, hän vastasi: ”Minulla on jo ollut tämä mahdollisuus. Haluan, että tämä pyörätuoli on kaikille niille, jotka eivät ole vielä päässeet kokeilemaan sitä.” Voimakas viesti, joka muuttaa tämän projektin joksikin vielä suuremmaksi: inklusiivisuuden ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien symboliksi.
Nyt on meidän kaikkien vuoro tehdä osamme. Pieni panos riittää antamaan suuren sysäyksen tälle unelmalle. Jokainen lahjoitus on askel kohti maalia, jolla ei ole esteitä.
Basta così poco per donare felicità