Kaikki ansaitsevat oikeuden elämään - myös heikoimmat meistä!

Kaikki tuntevat Hurghadan, Luxorin ja Sharm el Sheikhin... ne ovat tunnettuja matkailukohteita... tuhannet ihmiset kaikkialta maailmasta lentävät sinne. Kauniit rannat, hyvä sää ja ehkä kameliratsastus houkuttelevat.

Monet turistit viettävät lomansa kuplassa. Lomakeskukset ja hotellit tarjoavat kaikille vähävaraisille kaiken tarvittavan. Ei mitään syytä tutustua koskaan todelliseen, perinteiseen ja eläimiä riistävään Egyptiin.

Minä olen tutustunut siihen. Etsin Kairosta rentoutumista ja lomaa ja sain hyväksikäyttöä ja käsittämätöntä eläinten kärsimystä. Tuhannet koirat, kissat ja hevoset on jätetty kohtalonsa armoille lian ja saastan keskelle. Eläimet kuolevat ohikulkijoiden silmien edessä vilkkailla teillä. Koko maa on menettänyt tietoisuutensa eläimistä.

Oma lomani päättyi vierailuun paikallisessa eläinsuojassa. Yöllä kaikki näytti vielä pahemmalta. Aivan sisäänkäyntialueella hiekkanurkassa makasi koira selkä seinää vasten... Ensi silmäyksellä ei ollut mitään epätavallista, mutta tarkemmin tarkastellessani huomasin, että sillä oli vain yksi jalka. Kolme neljästä jalasta oli katkaistu. Pieni mato makasi siinä tyngät hiekassa.

Eläinsuojan perustaja kertoi minulle, että monet koirat löytyvät raajansa katkaistuna tai pahoinpideltyinä - yleensä jo kuolleina Kairon kaduilta. Täällä Egyptissä on yleinen käytäntö, että eläinlääkärikoulutettavia rohkaistaan tekemään kokeita elävillä "esineillä". Heidän on parannettava leikkaustekniikkaansa eläviin eläimiin. Pieni mato oli yksi niistä onnekkaista, jotka löydettiin elossa riittävän pian. Se toi kyyneleet silmiini ja jätti minut tyrmistyneeksi.

Takaisin asunnossa en saanut koko juttua mielestäni, ja päätimme poikaystäväni kanssa auttaa pikkuista. Yritämme tuoda hänet Itävaltaan.

Tällaisen vammaisen koiran selviytymismahdollisuudet Egyptissä ovat hyvin pienet, elleivät jopa olemattomat. Hyvästä, lajinmukaisesta elämästä ei tarvitse edes puhua.

Seuraavien kahden päivän aikana yritin järjestää kaiken mahdollisen. Kirjoitin yksityishenkilöille ja järjestöille, kirjoitin artikkeleita ja vierailin eläinsuojassa ja hoidin pientä matoa. Eläinsuoja auttoi niin paljon kuin se pystyi. Tyngät ovat yhä auki, se vuotaa verta, vasemmasta etujalasta työntyy luun kärki ulos. Sillä on kipuja. Verimyrkytyksen riski on suuri.

Olen aivan äärirajoilla. Jopa nyt, kun kirjoitan, se tuo kyyneleet kasvoilleni.

Ensimmäinen askel tällä hetkellä on saada pieni mato Itävaltaan, Wieniin. Lentosponsorin kanssa tai muuten itse.

Eläinsuoja tekee parhaansa saadakseen sen matkustusvalmiiksi siihen mennessä. Kapasiteetti on rajallinen. Paperit on jo laadittu.

Aika käy vähiin!

Tarvitsen apua. Apua kaikessa. Olipa kyse sitten tämän artikkelin jakamisesta, kuljetuksen järjestämisestä Itävaltaan, pienen madon jatkohoidosta, tavaroiden tai rahan lahjoittamisesta.

Olen yksilö, joka haluaa vaikuttaa.

Haluan auttaa koiraa, joka on syntynyt maassa, joka kieltää siltä oikeuden elää.