Hei,

Nimeni on Larisa, olen 47-vuotias ja äiti. Kirjoitan tätä kyyneleet silmissäni ja toivon sydämessäni, että joku kuulee minut.

Koronapandemian aikana menetin perheeni jäsenet yksi kerrallaan. Jäin yksin tyttäreni ja pienen koiramme kanssa, joka on ainoa henkinen tukemme.

Olen loukussa elämässä, josta en pääse pakoon. Olen väkivaltaisessa suhteessa, jossa minua nöyryytetään ja loukataan jatkuvasti ja minua satutetaan usein fyysisesti. On ollut öitä, jolloin minut on heitetty ulos talosta kylmään, eikä minulla ole ollut paikkaa minne mennä.

Elän pelossa joka ikinen päivä. Mieheni käyttäytyy arvaamattomasti, puhuu itsekseen, syyttää minua asioista, joita en ole koskaan tehnyt, ja pelkään, että jonain päivänä hän saattaa satuttaa minua vakavasti.

Yritin pyytää apua, mutta minulle sanottiin, että minun pitäisi vain lähteä. Mutta minne voisin mennä, kun minulla ei ole mitään? Minulla ei ole varaa vuokraan, takuuvuokraan tai edes perustarvikkeisiin, jotta voisin aloittaa alusta.

Kaiken lisäksi minulla on 35 000 euron velka. Toimin äitini liiketoiminnan takaajana Italiassa, ja kun hän kuoli yllättäen, velka jäi minun nimiini. Pankkitilini on nyt jäädytetty, ja tämän paineen alla tunnen itseni tukahdutettavaksi.

Työskentelin 22 vuotta sairaanhoitajana ja omistin elämäni muiden auttamiseen. Tänään olen se, joka pyytää apua.

En pyydä ylellisyyttä. Pyydän turvallista paikkaa asua, nukkua ilman pelkoa ja rakentaa elämääni uudelleen lapseni kanssa.

Jos voit auttaa minua, pienikin lahjoitus voi merkitä minulle valtavasti.

Jos et voi lahjoittaa, jaa tarinani. Ehkä se tavoittaa jonkun, joka voi auttaa.

Kiitän teitä sydämestäni. PayPal [email protected]