Hei, minua nolottaa pyytää apua, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. Tarinani voi ehkä vakuuttaa teidät lahjoittamaan mitä tahansa. Käytä viisi minuuttia ja lue tarinani. Synnyin vuonna 1997 eräänä heinäkuun päivänä perheeseen, joka näyttää ulkoisesti täydelliseltä... mutta todellisuudessa on painajainen, sisko, jota väkivaltainen isä pahoinpiteli vuosia, juoppo, väkivaltainen, hän hakkasi meitä lähes päivittäin, äiti, joka on nyt invalidi, pakenimme kotoa, talosta taloon, paetaksemme isäni terroria, kiertelimme sijaiskodeissa, turvakodeissa, söimme Caritaksessa ja yhdistyksissä... elimme ilman lämmintä vettä ja kaasua... pukeuduimme vaatteisiin, jotka eivät olleet omia... Mutta mikään ei estänyt meitä! Tein paljon töitä pojasta asti ja tein kaikkea! Tarjoilijasta tehdastyöläiseksi, lähettipojasta vastaanottovirkailijaksi, varastotyöntekijäksi, sähköasentajaksi... Kävin koulua, vaikka kirjanpidon tutkinnon saaminen oli vaikeaa! Yritin aina antaa äidilleni toivoa, maksoin oman ajokorttini ja kuljin töihin polkupyörällä, sitten säästin ja ostin auton... Äitini 280 euron työkyvyttömyyseläkkeellä antoi minulle kädenojennuksen, mutta hänellä oli monia terveysongelmia, kuten halvaantuminen toisesta kädestä, sydämentahdistimen käyttö ja elinsiirto vuosien ja vuosien dialyysin jälkeen. Olen aina tehnyt sen minkä olen pystynyt nousemalla joka päivä ylös...ilman sukulaisia..ilman ystäviä ja.... ilman rakkautta saanut..mutta nyt...en pysty enää...olen pimeässä limbossa..psykiatrisen avun kautta..olen polvillani en pysty enää nousemaan ylös..menot hukuttavat minut ja velat kasaantuvat..en pysty olemaan vahva..minulla ei ole ystäviä..minulla ei ole sukulaisia..minulla ei ole mitään..silti herään joka päivä ja yritän pysyä pystyssä..en tupakoi, en käytä huumeita enkä juo alkoholia. En anna periksi tietyille houkutuksille. Hyväntekeväisyyden pyytäminen on viimeinen linnake rannalla..se on jotain mitä en koskaan tekisi..ja silti..tässä olen..minulla on niin paljon kerrottavaa ehkä puhuisin vuosia mutta vaikenen..se summa mitä pyydän on että saisin hengittää..happea..maksaa laskut, tehdä ostokset ja huoltaa auton ja pitää sen sivussa..hengittää jotta toivuisin ja pääsisin taas jaloilleni! Mene takaisin etsimään töitä! Kun kulut on katettu, palaan antamaan ansioluetteloita pää pystyssä! Summa...en tiedä, onko se paljon vai vähän, mutta minulle...se on tapa hengittää, maksaa ja mennä eteenpäin sydän kädessä...ja jos sillä on merkitystä...sanon Kiitos. Kiitos ja anteeksi... jos haluatte ottaa minuun yhteyttä ja kysyä minulta lisää, vaikka vain jutellaksenne... voitte tehdä sen hiljaa.