Olen 52-vuotias kreikkalainen mies, ja elämästäni on tullut taistelu epätoivon ja ihmisarvon välillä. Vielä muutama vuosi sitten minulla oli vakaa ura rahoitusalan konttoripäällikkönä. Tein kovasti töitä, elätin vaimoni ja kolme lastamme, ja vaikka emme olleetkaan varakkaita, elimme mukavasti. Mutta kaikki muuttui Kreikan talouskriisin jälkeen. Työstäni tuli sietämätöntä, ja jouduin uhkailemaan ihmisiä ulosotolla sen sijaan, että olisin auttanut heitä saavuttamaan unelmansa.

Vuonna 2018 otin uskonharppauksen. Jätin pankin ja sijoitin kaikki säästöni yrityksen perustamiseen toivoen voivani luoda perheelleni paremman tulevaisuuden. Sitten iski pandemia, joka suisti kaiken raiteiltaan. Kahden vuoden lukkojen ja taloudellisen kamppailun jälkeen menetin kaiken: yritykseni, säästöni ja lopulta myös avioliittoni. Vaimoni pyysi minua lähtemään kotoa, ja vaikka se sattui syvästi, en halunnut ottaa riskiä, että lapsemme joutuisivat kärsimään oikeustaistelusta. Sen jälkeen olen yrittänyt rakentaa elämäni uudelleen, mutta työmahdollisuudet Kreikassa ovat vähissä, varsinkin minun ikäiselleni.

Olen ottanut vastaan tilapäisiä töitä, myynyt kaiken mahdollisen ja jopa turvautunut ystävien ystävällisyyteen, jotta olen selvinnyt toimeentulosta. Asun veljeni puolikellarissa, koska tiedän, että hän aikoo vuokrata sen pian. Minulla on hädin tuskin tarpeeksi ruokaa, ja eniten sattuu se, ettei minulla ole varaa viettää laatuaikaa lasteni kanssa. Etäisyys välillämme kasvaa joka päivä.

En silti ole luopunut toivosta. Olen tutkinut mahdollisuuksia Pohjois-Euroopassa, jossa voisin ansaita tarpeeksi, jotta voisin rakentaa elämäni uudelleen ja elättää perheeni arvokkaasti. Minulla on mahdollinen työpaikka valmiina, mutta minulla ei ole varaa maksaa tarvittavaa koulutusta ja muuttoa. Jos saan kerättyä 6 000 euroa, voin vihdoin kääntää asiat toisin päin.

Haaveilen uudesta elämästä, jossa voin elää yksinkertaisesti mutta ylpeänä. Kuvittelen itseni pienessä talossa luonnon ympäröimänä ja koirani Phoenix vierelläni. Se on pelastettu koira, joka on kokenut omat vastoinkäymisensä, ja sen sitkeys inspiroi minua. Vietän vapaa-aikani hoitamalla bonsai-puita, soittamalla kitaraa ja löytämällä iloa pienistä asioista.

Olen aina ollut liian ylpeä pyytääkseni apua, mutta nyt minulla ei ole vaihtoehtoja. Jos tarpeeksi moni voisi antaa pienen summan, voisin aloittaa alusta. Suunnittelen dokumentoivani matkani epätoivosta ihmisarvoon kuvaamalla Phoenixin kanssa Kreikan ja Pohjois-Euroopan välisen road tripin. Kerron tarinani niille, jotka tukevat minua, ja näytän, miten heidän ystävällisyytensä muutti elämäni.

En pyydä rikkauksia - vain mahdollisuutta elää ihmisarvoista elämää ja elättää lapseni. Jos voit auttaa, muutat paitsi elämääni myös muistutat minua siitä, että maailmassa on yhä myötätuntoa. Kiitos, että otat tarinani huomioon.