Olen 52-vuotias mies Kreikasta, ja elämästäni on tullut taistelu epätoivon ja arvokkuuden välillä. Vielä muutama vuosi sitten minulla oli vakaa ura rahoitusalalla konttoripäällikkönä. Työskentelin ahkerasti, elätin vaimoani ja kolmea lastamme, ja vaikka emme olleet rikkaita, elimme mukavasti. Mutta kaikki muuttui Kreikan talouskriisin jälkeen. Työni muuttui sietämättömäksi, sillä sen sijaan, että olisin auttanut ihmisiä toteuttamaan unelmiaan, jouduin uhkailemaan heitä asunnon menetysuhkalla.

Vuonna 2018 otin uskonloikan. Lähdin pankista ja sijoitin kaikki säästöni yrityksen perustamiseen toivoen voivani luoda paremman tulevaisuuden perheelleni. Sitten pandemia iski ja kaatoi kaiken. Kahden vuoden sulkutoimien ja taloudellisten vaikeuksien jälkeen menetin kaiken: yritykseni, säästöni ja lopulta myös avioliittoni. Vaimoni pyysi minua lähtemään kotoa, ja vaikka se sattui syvästi, en halunnut vaarantaa sitä, että lapsemme joutuisivat kärsimään oikeudenkäynnin aiheuttamasta tuskasta. Siitä lähtien olen yrittänyt rakentaa elämääni uudelleen, mutta työpaikkoja on Kreikassa niukasti, etenkin minun ikäisilleni.

Olen tehnyt tilapäistöitä, myynyt kaiken mahdollisen ja jopa turvautunut ystävien ystävällisyyteen selviytyäkseni. Asun veljeni puolikellarissa tietäen, että hän aikoo vuokrata sen pian. Minulla on hädin tuskin varaa ruokaan, ja eniten sattuu se, että minulla ei ole varaa viettää laatuaikaa lasteni kanssa. Etäisyys välillämme kasvaa päivä päivältä.

En ole kuitenkaan menettänyt toivoa. Olen etsinyt mahdollisuuksia Pohjois-Euroopasta, jossa voisin ansaita tarpeeksi rahaa rakentaakseni elämäni uudelleen ja elättääkseni perhettäni arvokkaasti. Minulla on potentiaalinen työpaikka tiedossa, mutta minulta puuttuu varat tarvittavan koulutuksen ja muuttokustannusten maksamiseen. Jos saisin kerättyä 6 000 euroa, voisin vihdoin kääntää tilanteen parempaan suuntaan.

Haaveilen uudesta elämästä – sellaisesta, jossa voin elää yksinkertaisesti mutta ylpeänä. Kuvittelen itseni pieneen taloon luonnon keskelle, koirani Phoenixin vierelläni. Hän on pelastettu koira, joka on kokenut omat vaikeutensa, ja hänen sinnikkyytensä inspiroi minua. Vietän vapaa-aikani hoitamalla bonsai-puita, soittamalla kitaraa ja nauttimalla pienistä asioista.

Olen aina ollut liian ylpeä pyytääkseni apua, mutta nyt minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos tarpeeksi moni voisi lahjoittaa pienen summan, voisin aloittaa alusta. Aion dokumentoida matkani – epätoivosta arvokkuuteen – kuvaamalla road tripin Phoenixin kanssa Kreikasta Pohjois-Eurooppaan. Aion jakaa tarinani minua tukeville ihmisille ja näyttää, kuinka heidän ystävällisyytensä on muuttanut elämäni.

En pyydä rikkautta – vain mahdollisuutta elää arvokkaasti ja huolehtia lapsistani. Jos voit auttaa, et vain muuta elämääni, vaan muistutat minua myös siitä, että myötätuntoa on yhä olemassa maailmassa. Kiitos, että otat tarinani huomioon.