Oli kerran pieni poika, joka meni joka ilta nukkumaan samalla kysymyksellä:

”Tuleeko huomenna parempi päivä?”

Hänellä ei ollut suuria unelmia. Hän ei halunnut tulla kuuluisaksi eikä rikastua. Hän halusi vain lämpimän illallisen, turvallisen paikan, jossa nukkua, ja jonkun, joka sanoisi hänelle: ”Kaikki järjestyy.”

Mutta kukaan ei sanonut sitä.

Eräänä päivänä kuitenkin tapahtui jotain. Ei ihme. Ei suuri käänne. Vain pieni päätös, joku päätti auttaa.

Yksi ihminen. Sitten toinen.

Ja hitaasti, hyvin hitaasti, pienen pojan maailma alkoi muuttua.

Ensin hän sai vain lämpimän aterian. Sitten takin. Myöhemmin paikan, jossa hän saattoi opiskella. Ja yhtäkkiä joku todella sanoi hänelle:

”Et ole yksin.”

Vuosia myöhemmin hän ei enää kysynyt, ”tuleeko huomenna paremmin”.

Vaan hän sanoi muille:

”Autan, jotta tilanne paranee.”

Tämä tarina ei kerro yhdestä lapsesta.

Tämä tarina kertoo meistä.

Sillä joka kerta, kun annamme jollekin aikaa, huomiota ja tukea, hänen ”huomispäivänsä” muuttuu.

Ja sinulle se voi olla vain yksi päätös.

Mutta jollekin toiselle... se on koko maailma. Tämä tarina ei kerro yhdestä lapsesta.

Tämä tarina kertoo meistä.

Koska joka kerta, kun annamme – aikaa, huomiota, tukea – jonkun ”huominen” muuttuu.

Ja sinulle se voi olla vain yksi päätös.

Mutta jollekin toiselle... se on koko maailma.

Auta, jos voit, vaikka vain jakamalla tämän.

Kiitämme sinua lämpimästi.