Olipa kerran pienessä kylässä kukkuloilla nuori unelmoijapariskunta, Anna ja Marco (mielikuvitusnimet). He olivat aina halunneet luoda erityisen paikan, paratiisin nurkan, jossa ihmiset voisivat päästä pois maailman hälinästä ja löytää rauhan. He kuvittelivat viihtyisän aamiaismajoituksen, jota ympäröisi vehreys ja jossa olisi uima-allas, joka heijastaisi kirkasta taivasta ja auringon lämpöä. Paikka, jossa jokainen yksityiskohta välittäisi tyyneyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Heidän unelmansa oli selvä: he halusivat ostaa täydellisen tontin, joka sijaitsi kukkulalla henkeäsalpaavalla näköalalla, ja rakentaa aamiaismajoituksen, joka olisi turvapaikka kaikille, jotka haluaisivat paeta arkea ja nauttia rentouttavista hetkistä. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästä liiketoiminnasta. Anna ja Marco halusivat ottaa mukaan ihmisiä, jotka heidän laillaan rakastavat luontoa ja haluavat luoda jotain aitoa.

Näin syntyi ajatus yhteisestä hankkeesta. "Emme voi tehdä sitä yksin", Anna sanoi eräänä päivänä katsellessaan auringonlaskua kukkulan yllä, jota he toivoivat kutsuvansa kodikseen. "Mutta entä jos olisi muitakin kaltaisiamme uneksijoita, jotka haluaisivat uskoa unelmaamme?"

Marco katsoi Annaa hymyillen, ja ajatus muotoutui: he pyytäisivät apua niiltä, jotka halusivat heidän laillaan olla osa jotain erityistä. Heidän ehdotuksensa oli ainutlaatuinen. Se, joka päättäisi tukea hanketta, ei olisi pelkkä lahjoittaja vaan todellinen päähenkilö.

Jokainen B&B-hankkeeseen osallistunut henkilö saisi erityisen paikan hankkeen sydämessä. Lahjoittajat eivät olisi pelkkiä asiakkaita, vaan eksklusiivisen yhteisön jäseniä, jotka voisivat nauttia B&B:stä koko elämänsä ajan alennetuilla majoituksilla ja erikoistarjouksilla. Joka kerta, kun he astuisivat B&B:n kynnyksen yli, heidät toivotettaisiin tervetulleiksi ystävinä, osana Annan ja Marcon perhettä, ja heille varattaisiin ainutlaatuisia hoitoja. Heillä olisi myös mahdollisuus ilmaiseen majoitukseen joka vuosi kiitokseksi siitä, että he uskoivat yhteiseen unelmaan.

Tontti odotti ostamista, ja suunnitelma B&B:stä uima-altaineen oli jo hahmoteltu yksityiskohtaisesti. Mutta jotta se voitaisiin toteuttaa, heidän oli kerättävä varoja. Unelma oli suuri, mutta niiden avulla, jotka uskoivat ainutlaatuisen rakennuksen tärkeyteen, siitä voisi tulla totta.

"Jokainen osallistuja ei ainoastaan auta meitä rakentamaan tätä paikkaa", Anna selitti kirjeissään ja viesteissään, "vaan hänestä tulee myös osa tarinaa, joka tulee kestämään. Joka aamu, kun heräät täällä, tunnet, että sinäkin olet osallistunut tämän onnellisuuden kulman luomiseen."

Niinpä Anna ja Marco aloittivat rahankeräyskampanjansa toivoa ja päättäväisyyttä täynnä olevin sydämin. Jokainen pieni lahjoitus oli askel kohti tätä unelmaa, jokainen lahjoitus oli tiili, jonka avulla he rakensivat suojansa kukkuloille. He tiesivät, että yhdessä tukijoidensa kanssa he loisivat jotain ihmeellistä, paikan, joka ei olisi vain heidän, vaan kaikkien niiden, jotka uskoivat yhteisten unelmien taikaan.