Hiljainen. Huomaamaton. Sellainen, jota emme usein edes huomaa.

Hän on yksin. Hänellä ei ole perhettä, johon turvautua, eikä ketään, joka tukisi häntä vaikeina aikoina. Pienessä vuokra-asunnossa hän elää vaatimattomasti ja laskee joka kuukausi, riittävätkö rahat. Hän työskentelee, mutta vain minimipalkalla – joten joskus rahaa ei jää juuri mitään.

Silti hän ei anna periksi.

Hänellä on suuri sydän. Hän huolehtii hylätyistä kissoista, joille hän antaa sitä, mitä häneltä itseltään usein puuttuu – turvaa, lämpöä ja huolenpitoa. Osa rahoistaan menee kissojen ruokaan, vaikka hän tietää, että niitä ei ehkä riitä hänelle itselleen.

Vapaa-ajallaan hän säveltää lauluja. Hiljaisia, vilpittömiä... sellaisia kuin hän itsekin on. Ehkä kukaan ei koskaan kuule niitä, mutta ne ovat hänen tapansa selviytyä vaikeista päivistä.

Hän ei pyydä apua. Hän ei ole koskaan osannut sitä.

Mutta juuri siksi hän tarvitsee sitä nyt.

Jokainen lahjoitus merkitsee hänelle enemmän kuin vain rahaa. Se merkitsee tunnetta, ettei hän ole täysin yksin. Että jossain on ihmisiä, joille hänen tarinansa ei ole välinpitämätön.

Autetaan häntä hieman helpottamaan tilannettaan. Annetaan hänelle mahdollisuus rauhallisempaan elämään. Ja näytetään hänelle, että myös hiljaiset sielut ansaitsevat tulla kuulluiksi.