Hei kaikki (huom. pitkä viesti)

Nyt kerron teille kauheasta matkastani Barcelonaan. 

Halusin olla kiltti ja viedä avustajani viikonloppumatkalle Barcelonaan, joten meitä oli yhteensä seitsemän.

Saavuttuamme perille torstaina tarjosin kaikille illallisen, ja illallisen jälkeen kokoontuimme pieneen P-kokoukseen, jossa kävimme läpi rutiineja ja luimme Heléne Olssonin kohdat siitä, millainen hyvän avustajan tulisi olla.

Tätä ei arvostettu, muun muassa siksi, että pyysin, ettei kukaan istuisi koko ajan kännykän ääressä, mutta ilmeisesti elämme vuotta 2025, eikä kukaan kestä olla töissä ilman kännykkää. 

Sen jälkeen viisi avustajista lähti pois, muun muassa yksi avustaja, joka oli työvuorossa.

Joten yksi avustajista, joka ei ollut työvuorossa, joutui auttamaan minua sänkyyn, koska siihen tarvitaan kaksi henkilöä. 

Seuraavana päivänä yksi aikataulussa olleista avustajista saapui tunnin myöhässä, joten jälleen kerran yksi aikataulussa olemattomista avustajista joutui auttamaan. 

Olimme ennen matkaa lähettäneet kirjeen, jossa kerrottiin, että päivinä, jolloin ei ollut työvuorossa, sai tehdä mitä halusi, mutta että kokoontuisimme joka ilta illalliselle. Olimme myös lähettäneet matkasopimuksen, jossa avustajille kerrottiin selvästi, että kyseessä oli työmatka. 

Perjantai-iltana meitä oli vain neljä syömässä illallista yhdessä.

Lauantaina lähdin kahden työvuorossa olleen avustajan kanssa katsomaan Barcelonaa. 

Kello 16:n aikaan toisen tytön vuoro oli päättynyt, emme olleet hotellilla, joten tytön, joka oli tulossa vuorolle, piti tulla sinne, missä olimme.

Hän saapui paikalle täysin raivoissaan ja alkoi huutaa, että rikoin kaikkia olemassa olevia lakeja ja sääntöjä ja että hän ei todellakaan aio vetää minua pyörätuolissa takaisin hotellille, koska hänen mielestään siellä oli liian kuuma.

Sitten hän irtisanoutui välittömästi, ja minä ja kaksi muuta avustajaa jäimme istumaan ja katselemaan toisiamme kysymysmerkkien tavoin. 

Lauantaina olimme jälleen neljä syömässä illallista yhdessä.

Sunnuntaina meidän piti lentää kotiin, ja kolmelle avustajalle tuli shokkina, että meidän piti jättää hotellihuoneet viimeistään kello 12.

Yksi avustajista, jolla oli työvuoro, lähti vain pakkaamaan ja katosi neljäksi tunniksi.

Kun olimme jo koneessa, kapteeni ilmoitti, että Ranskassa on lentäjien lakko, joten meidän piti odottaa lennonjohtoa, mikä tarkoitti, että jouduimme istumaan koneessa puolitoista tuntia ennen kuin pystyimme nousemaan ilmaan.

Kotiin palattuamme vielä yksi avustajista irtisanoutui maanantaina samalla, kun hän otti sairausloman.

Siitä lähtien on ollut riitaa ja kiistaa palkoista jne.

Teimme matkakorvauslaskelman veroviraston sääntöjen mukaisesti, mutta silloin alkoi helvetillinen meteli, joten rauhan ja hiljaisuuden saamiseksi teimme palkat uudelleen ja maksoimme ne ilman vähennyksiä.

Mutta nyt yksi avustajista väittää, että hän on noussut yöllä vähintään neljä kertaa yli 30 minuutiksi kääntämään minua! 

Olen niin kyllästynyt

Yritin tehdä jotain hyvää ja hauskaa ja olin ystävällinen ja kutsuin mukaan kaksi uutta avustajaa, ja kiitokseksi siitä istun nyt neuvotteluissa ammattiliiton kanssa todistaakseni, ettei minun kääntämiseni kestä puoltatuntia.

En enää koskaan ole ystävällinen ja tarjoa matkaa, sillä tämä vie minulta voimat.

Hiukseni putoavat, minulla on vatsatulehdus, lihakseni nykivät ja tärisevät niin, että saan lihaskipuja, ja puheeni vain huononee.

Joten kiitos kaikille avustajille, jotka olivat mukana ja huolehtivat siitä, että minulla oli mukava viikonloppu Barcelonassa, huokaus!

Jaa tämä, jotta kaikki saavat silmänsä auki sille, mitä piilossa voi tapahtua